Moro!

Viime tiistaina koitti sitten se päivä, mitä muijat oli jo kuukausia odottaneet. Päästiin nimittäin Tampere Food Club -porukalla kokemaan Ravintola C, tuo Tampereen parhaaksikin tituleerattu ravintola. Voidaan myöntää, että aluksi jopa hieman jänskätti kun lähestyttiin tätä hienoa ravintolaan, mutta heti astuttuamme sisään yllätyttiin iloisesti tunnelman rentoudesta ja lämmöstä!

Keittiömestari-ravintoloitsija Ilkka Isotalo kertoi meille ravintolan periaatteista ja omista ruoanlaittoon liittyvistä ajatuksistaan. Ilkan ideologiaan kuului muun muassa lähiruoan ja pientuottajien raaka-aineiden hyödyntäminen. Osa ravintolassa käytettävistä raaka-aineista on kerätty omin kätösin tai jopa kasvatettu! Tarjottaviin ruokiin on siis käytetty aikaa ja rakkautta. Ilkalle on hänen omien sanojensa mukaan tärkeää, että tämän maailman voisi jättää omille lapsilleen yhtä puhtaana, kuin sitä on saanut itse käyttää. Annoksen ruuat on koottu lautaselle eettisiä ja ekologisia periaatteita kunnioittaen. Raaka-aineet ovat suurelta osin lähiruokaa, luomua ja biodynaamisen kasvatuksen tuloksia.

Alla meidän maistelemia annoksia kuvina, että pääsette tekin kuolaamaan niitä niinku mekin jälleen näitä katsellessa.

Suloisessa puisessa pikkukipossa tarjoiltiin peruna-, hapankaali- ja viinietikkalastuja sekä punajuuri-mustapippurilastuja. Ihanan rapsakka aloitus kuohuvan kanssa!

Peltilihapiirakkaa ja kuivattua tattia.

Kippis!

Sitten saatiin eteemme tattariblini, lasimestarin kuhaa, kuivattua sipulia, siianmätiä, smetanaa ja purjoa. Blinit viety hiukan nextille levelille! Näitä ois voinut syödä pienen pinon.

Paistettua nahallista madetta, liemi paahdetusta sipulista, paahdettua sipulia, karamellisoitua sipulipyreetä, tilliöljyä, friteerattua purjoa, pikkelöityä mustikkaa ja savustettua ranskankermaa. Liemi kaadettiin pöydässä tähän päälle. Ei pystytä tätä kyllä sen paremmin ehkä analysoimaan kun että tämä oli touudella hyvä! Jotain annoksesta kertoo se, että muutama asiakas on tässä ravintolassa kuulemma nuollut lautasen ihan ronskisti puhtaaksi.

Grillattua ruoveden villisikaa, rekolan keltajuurta jogurtilla maustettuna pyreena, raakana marinoitua, ihrassa haudutettua, hapatettua lepän lehteä. Kastike villisian luista ja kuivattua maahumalaa. Tää taisteli Annalla lemppariannoksen paikasta.

Hullun hyvä välidrinksu ja ihanat pikkupullot. Tässä kolme kuukautta koskuetynnyrissä kypsytettyä mesiangervokombuchaa ja omenamehua, joka on tehty Ilkan puutarhan ompuista.

Noniin sit alkaa mennä vakavaks! Tässä paistettua kanin reittä täytettynä mustatorvisienistä tehdyllä murekkeella. Heinissä paahdettua ja savustettua rekolan palsternakkaa, säilöttyä kantarellia, pinaattipyrettä ja mustatorvisienijauhetta. Kanivaahtokastike ja kuivattua kantarellia. Tää oli aivan taivaallista. Kani on yks Annan suosikki ja sellanen siitä tuli tämän ensikerran perusteella kyllä Annukallekin. Eikä oo muuten ikinä maistunu palsternakka ja kantarellitkaan näin hyviltä kuin nyt.

Tässä paistettua pyhäjärven haukea, rekolan punajuurta, samettikukkaohraa, samettikukkaviinietikkavaahtoa ja talkkuna-perunarieskaa. Tuntuu todella tyhmältä sanoa, että joku näistä annoksista olisi parempi kuin toinen, koska aina se toinenkin annos on aivan täydellinen. Joka tapauksessa muita annoksia yhtään moittimatta tämä nousi Annukan lemppareihin.

Tänne ois ihana tulla romanttiselle illalliselle tärkeänä merkkipäivänä. Päivästä voi kyllä tehdä tärkeän merkkipäivän jo ihan pelkästään sekin, että varaa vaan pöydän C:stä.

Kolatun waldemar cheddar, hillo ravintolassa tarjottaviin juomiin erikoistuneen Christinan pihan kriikunoista ja juureen valmistettua näkkileipää.

Tämä jälkkäri vei kielen mennessään. Koivuvanukas, koivunlehtimarenkia, puolukkagranite ja koivusokeria. Täydellistä.

Yksi illan kohokohdista oli ehdottomasti tämä toinen jälkkäri. Valkosuklaalla maalattu villivadelmasorbet, vadelmalastuja, ruusunmarjalastuja, juhannusruusukreemi, ruusulumi ja paistettua juustokakkua. Ai että! Ihanan kylmä, raikas, suussasulava, rapsahtava ja pehmeä lopetus. Tai melkein lopetus. Vielä oli luvassa yllärimakeisia.

Rasiallinen herkkuja. Lakritsi butter scotch, täysjyvävehnäjuureen valmistettua lakritsia, karamellisoitua keltajuuren lehtivartta ja karpalovalkosuklaatryffeliä. Toi butter scotch ja karpalovalkosuklaatryffeli oli muijien ehdottomat lempparit.

Ei voi kyllä muuta kuin todeta, että annokset on niin tarkoista ja hyvinmietityistä mauista rakennettuja, että yhdestä lusikallisesta matkustaakin hetkessä kesäiltaiseen saunanrantaan tai yhdestä vahvasta juomasiemauksesta tuntee pääsevänsä hetkeksi eri tilaan. Välillä ois tehny mieli reagoida niihin niin lapsellisen innostuneesti, ja reagoitiinki, että jotakin toista ois saattanu jopa hävettää meidän puolesta. Mut meitäpä ei.

Illallinen C:ssä todisti, että täydellinen ruokailu on niin paljon muutakin kuin vatsan täyttämistä. Herkullinen ja yllättävä annos ei oo pelkkää miellyttävää ravintoa vaan niin kokonaisvaltainen kokemus, että sen jättämä muistijälki ei tuu kyllä haalenemaan koskaan mielestä.

On kyllä aika uskomatonta, että omasta kotikaupungista voi vielä löytää makuja, joita ei oo koskaan maistanut ennemmin. Ravintola C vaatii hintansa puolesta useammalta asiakkaalta varmasti vähän suunnittelua etukäteen, mutta se kannattaa tehdä. C on pakko jokaisen kokea.

Tästä illasta erittäin kiitollisena.

Muijat <3 C

PS. Analyyttisempaa ja asiantuntevampaa ravintola-arvostelua kaipaava voi pitää silmällä Sivumaku-blogia. Sinne Jani kokeneempana C-kävijänä rustaa varmasti kohta jotakin tarkempaa raporttia näistä annoksista, kunhan tokenee tästä maailmaa tärisyttävästä kokemuksesta ensin.