Moro!

Tiistaina 7.7. oli jännät paikat, kun me vallattiin bloggaajaporukalla Ravinteli Bertha. Muijat oli vastuussa ruokien tarjoilusta ja salista, Heta oli vastuussa viineistä, oluista ja salista, ja Emmi ja Janica miehensä Villen kanssa ruoista. Oltiin todella yllättyneitä, kun tiistaina ennen serviisiä nähtiin valmiit ensimmäiset annokset ja päästiin maistelemaan niitä. Kaikki oli aivan järrrrrkyttävän hyvää! Oli tosi ihana mieli tarjoilla ruokaa ihmisille, kun tiesi, että kaikki on tosi herkullista. Vielä ihanampaa oli kuulla hyviä kommentteja asiakkailta ja korjata tyhjiä lautasia pois.

Keittiön sankarit. Sanoisin, että kaikki onnistui aika hyvin. Mitään paniikkia ei ollut (tai sitten nää osaa peittää tunteensa todella hyvin), isommilta mokilta vältyttiin ja kaikki annokset oli niin hyvin esivalmisteltu, että ne nousi tosi nopeesti aina tilauksen tultua.

Alkuruoasta oli vastuussa Janica. Katsokaa miten kaunis se on! Yllätyttiin, miten herkullista silakasta voi oikeesti saada. Tässä annoksessa on siis pikkelöityö kurkkua ja porkkanaa, pikkelöityä ja limessä marinoitua silakkaa, alla kevyesti vaniljalla maustettu jogurttikastike, päällä tilliä, retiisiä ja paahdettuja siemeniä. Taideteos.

Pääruoan loihti Ville. Siinä on briossi, sitruunankuorella ja kapriksilla maustettua majoneesia, lämminsavustettua hevosen sisäpaistia, makeaa hopeasipulia, paahdetuilla sinapinsiemenillä maustettu coleslaw, päällä uunissa kuivattu hirvensydäntomaatti ja raastettua piparjuurta. Tämä oli niin muijien makuun kun olla ja voi!

Emmi teki jälkiruoan Chef Santerin ohjeella ja huhhuh että tätä kehuttiin paljon! Oli täydellinen päätös aterialle kuulemma. Tässä siis palsternakkamousse, vadelmaa ja päällä paahdettua valkosuklaata. Outoa, miten toi palsternakkamousse toimi. Valkosuklaan kaverina se alkoi maistumaan jotenkin kielen päällä myös valkosuklaalta.

Meitä jännitti tosi paljon. Miten ihmisten kanssa jutteleminen voikin olla niin jännää… ja sitten toki jännitettiin, että tiputetaan jotain, sotketaan jotkut tilaukset juomien tai jonkun suhteen (jotkut tilas listan ulkopuolelta niitä) tai unohdetaan, mitä annoksissa on. Mut ei! Me selvittiin! Ja omasta mielestämme vielä jopa ihan kunnialla!

Me ei ihan hirveesti keittiön meiningeistä osata sanoa, mutta voitte lukea Emmin ja Janican kokemuksista siitä, miltä tuntu olla huippuravintolan keittiössä amatöörikokkina hoitamassa valmisteluja ja itse serviisiä.

Vitsit, oli niin kivaa ja ihanaa!! Koskaha uusiks? Kiitos Emmi, Janica, Ville ja Berthan poitsut Pasi, Mika ja Pekka!

– Muijat kuittaa