Uudistunut Tillikka
Moro!
Päästiin viime viikolla maistelemaan yhden Tampereen ehdottomasti tunnetuimman ravintolan uusia herkkuja. Samalla paikalla Hämeensillan päässä on ollut ravintola jo yli 100 vuotta. Ja pyttipannustaanhan tämä paikka on tunnettu, mutta nyt Tillikassa maisteltiinkin ihan jotain muuta.
Keittiömestari Pasi Viitala ja ravintolapäällikkö Lasse Haapa haluavat korostaa listalla suomalaista ruokakulttuuria. Ruuissa onkin käytetty paljon kotimaisia ja pirkanmaalaisia aineksia.
Tiina ja lasillinen Montalto Brut Spumantea.
Alkuruuaksi saimme maistella savumuikkua ja tuorekurkkupikkelssiä leivällä, perinteistä lihapiirakkaa, saaristolaisleipätikkuja sekä puolukka-piparjuurimajoneesia. Näitä myydään listalla erikseen, joten jokainen saa rakentaa itselleen sopivan alkupalan tai napostelulautasen. Oma suosikki oli kyllä tuo savumuikkuleipä.
Pääruokien kanssa juomana tarjoiltiin Pyynikin käsityöläispanimon White IPA. Itse en oo suuri oluiden ystävä, mutta tästä hedelmäisestä oluesta pidin todella paljon. Jos vielä olis terassikelejä niin tää juoma sopisi lasiin täydellisesti.
Tillikan kalaperunoihin kuuluu ruis-olutpaneroitua savulohta, maalaisranskalaisia ja juuresraastetta. Annos oli mukava uusi versio perinteisestä fish´n´chipsistä ja lohi sopi annokseen tosi hyvin. Ihan lepparijuttu oli kuitenkin tuo juuresraaste, jota olisin voinut syödä ämpärillisen. Maukas raaste sopi hyvin raikastamaan annosta. Aina ei tarvitse olla matkassa sitä majoneesissa uitettua coleslawta.
Oma suosikkini kahdesta pääruuasta, joita maisteltiin oli Kukkoa viinissä. Annoksen savujuusto-ohratto oli juuri sopivan savuinen ja murea liha lähti helposti irti luusta. Tähänkin ruokaan oli annettu Tillikan oma twisti kun lihaliemen ja punaviinin tilalla kastikkeessa oli käytetty kanalientä ja sherryä.
Jälkkäriksi tarjoiltiin ei köyhät vaan Keskituloiset ritarit. Jäätelö oli luonnollisesti Tampereen jäätelötehtaalta. Annos oli minusta juuri oikean kokoinen ja sopivan makea lopetus ihanalle aterialle.
Oli tosi mukavaa päästä käymään Tillikassa ja ravistella itseltäänkin pois niitä vanhentuneita käsityksiä mitä paikasta saattoi olla. On ilo huomata kuinka noinkin historiallinen paikka osaa uudistaa itseään juuri sopivalla tavalla unohtamatta kuitenkaan juuriaan.
Suosittelen testaamaan!
Nägyy!
-Anna