Aloitetaan oikeesti sillä simakuvalla… ja resepti tulee loppuun, lupaan sen! Mut ennen kun se iloinen mieli saadaan ni pakko tää ketutus on purkaa!
Tiedättekö niitä päiviä kun kaikki ********, kaikki ihmiset, niiden tekemiset, kaikki. Syy tälle fiilikselle on kyllä nyt tää nilkka ja sen paranemattomuus. Viikko jo menty ”venähdys” -diagnoosilla ja edelleen särkee, sattuu jne jne. Maanantai oli pahin päivä kun painelin koko työpäivän jaloillani. Neljän jälkeen särky oli kovempi kuin mikään ikinä. Makoilin töiden päätteeksi kyynel silmässä opettajanhuoneen sohvalla jalka pystyssä niin kauan, että kykenin soittamaan lääkärille, että mitä hittoa nyt pitäisi tehdä tän kanssa. Tai no eihän sieltä Diacorista mitään apua saanut. Soittoaika oli seuraavalle päivälle muutenkin niin eipä herunut myötätuntoa, apua tai edes konsultaatiota keltään. Piti soittaa mies hakemaan töistä junalla kun en uskaltanut ajaa autoa tota 22km siinä kivussa. Onneksi reilun tunnin koho auttoi aika paljonkin kipuun ja pystyin kävelemään autolle ja himaan sohvalle. Seuraavana päivänä lääkäri oli soittanut mulle aamulla kun olin pitämässä terveystiedon tuntia, enkä siinä kohtaa päässyt vastaamaan. Puhelinvastaajassa luvattiin, että ”lääkäri soittaa pian uudestaan”. Arvatkaa soittiko? Soitin monta kertaa respaan, mutta en päässyt läpi kuin vasta neljän jälkeen kun mulla oli vihdoin aikaa odottaa puhelimessa jonon hälvenemistä. Mitäs luulette, oliko lääkäri sitten jo lähtenyt kun sain sieltä jonkun kiinni? Eikä kukaan pystynyt vastaamaan kysymyksiini vieläkään…eikä ole aikaa jne jne. Tää kyseinen lääkäri on palaamassa maanantaina paikalle, eli viiden päivän päästä. Tuntuu myös käsittämättömältä, että nilkkaa ei kuvattu sillon viikko sitten, vaikka kipu oli kova ja lyhyen ajan jälkeen todella sinertävä, vaikka olin pitänyt kylmäpussiakin jatkuvasti. ÄÄÄÄÄ!!
Onhan se nyt mennyt parempaan onneksi, mutta tänäänkin vielä, tasan viikon jälkeen tapahtumasta, astuminen on todella epämukavaa sen kanssa. Ja kun tein itselleni molemmat nilkan vetolaatikkotestit, niin mun mielestä se tuntui löysältä…Mutta tässä vertailukuvat viime lauantailta (eka kuva) ja eiliseltä (kuva 2)
Pahoittelen rumaa kuvasisältöä ja kuvien laatua. Ihmettelen mikä tossa kantaluun ulkoreunalla mahtaa olla. Sen liila väri ei oo muuttunut mihinkään! Katsoin eilen Movescountista, eli Suunnon sähköisestä liikuntapäiväkirjasta koska juoksin viime kerralla nilkan venähdyksen jälkeen. Viimeksi meni viikko! Tasan yksi viikko kun olin jo löysällä 5km hölkkä/kävelyllä. Eli sama asia, kun tänään jo menisin. Miten paljon se sai ahdistamaan lisää???
Pitää siis vaan odottaa ja ihmetellä. Olis niin ihana kuulla muilta nilkan venähdyksen paranemistarinoita. Jotenkin näinkin pieneen asiaan kaipais ihan hirveesti vertaistukea. Ei ehkä muuten, mutta vuoden sisään on tapahtunut niin hirveesti urheiluvammoja, että se alkaa jo vaikuttaa oikeesti kaiken sietokykyyn. Ei muuta ku hymy huulille, vappua odottelemaan ja sima kypsymään.
INKIVÄÄRISIMA
2-3rkl Tuoretta inkivääriä raastettuna
1 Sitruuna
2 Limeä
1 Appelsiini
3l Vettä
4dl Sokeria (Osan voi korvata fariinisokerilla)
1/2tl Hiivaa
Rusinoita
Kuori kuorimaveitsellä sitrushedelmät ja säästä kuoret. Leikkaa hedelmän valkoinen osa pois ja viipaloi hedelmät ohuiksi viipaleiksi. Kiehauta vesi ja ota pois liedeltä. Lisää sokeri ja sekoita kunnes sokeri on liuennut veteen. Lisää inkivääri, sitrushedelmät ja niiden kuoret nesteeseen ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Sekoita hiiva ensin pieneen vesitilkkaan ja tämän jälkeen muuhun nesteeseen. Anna tekeytyä noin vuorokauden huoneenlämmössä. Pullota siivilöimällä krämmäleet pois. Lisää rusinoita pulloon. Laita kylmään, venaa viikko ja nauti kylmänä munkkien kera. Huoneenlämmössä sima ilmeisesti ”kypsyy” päivän pari nopeammin.
