Pitkästä aikaa pitkä stoori. Tuntuu, etten osaa edes kirjoittaa enää kun viime kerrasta on niin pitkä aika. Yritetään silti. Pieni briiffaus niille, jotka ei tiedä suunnitelmista tai taustaa. Mulla on tavoite, juosta maraton kesäkuussa Forssan suvi-illassa. Viime heinäkuussa piti juosta jo, mutta sitten revähti reisi. Sitten se revähti uudestaan. Tässä meni melkein 5kk. Sitten meni nilkka ympäri ja nivelsiteet venähti. Sitten sekin meni uudestaan. Nyt ollaan takaisin Janne Holmenin ohjelman mukaisessa ruodussa. Hyvällä mallilla.

Tulin äsken todella euforiselta lenkiltä. Kävin yksin juoksemassa Janne Holmenin maraton ohjelman (tavoiteaika 3.45) mukaisella 8km lenkillä. Tämän yksittäisen lenkin tavoiteaika oli 46min. Mä juoksin sen aikaan 41.48min!! Siis mitä on tapahtunut? Keskinopeus oli 5.13min/km. Vielä viime viikolla en uskonut pystyväni juoksemaan sitä vauhtia vielä ja nyt se meni ihan helposti, ilman pienintäkään vaikeutta. Oli makee fiilis kun vielä töiden jälkeen sai laittaa aurinkolasit hetkeksi päähän ennen kuin aurinko laski kokonaan loppulenkistä. Jalat tuntui tosi kevyiltä pitkästä aikaa, vaikka vedin tänään vielä päivän päätteeksi henkilökuntajumpan jota pidän joka keskiviikko koulumme opettajille ja muulle henkilökunnalle.

Okei mulla saattaa olla tähän selitys. Maanantaina olimme mieheni kanssa juoksemassa 12km lenkin, josta viimeiset 4km juoksimme kilsan vedoilla ja kilsan palautteluhölkällä. Oon huomannut, että jo yksikin nopeampi harjoitus helpottaa seuraavaa lenkkiä juoksemaan kovemmin pienemmällä effortilla. Ja toinen syy on viime lauantaina juostu Aktian 10km kisa, jossa tein oman kympin ennätykseni. Tää oli kyllä mun eka maantiellä juostu kympin kisa, että olihan se odotettavissakin. Siellä tuli ajaksi 48.18min. Musta se oli ihan kelpo aika, ottaen huomioon, että edellinen ennätys, vähän vaikeammassa maastossa tosin, oli 52min. Ja jotta voisin vielä vähän hehkuttaa niin olin perjantaina eli edellisenä päivänä juossut puolimaratonin. Varovainen tavoite tälle keväällä puolimaratonin ennätyksen rikkomisen ja koko maratonin maaliin pääsyn lisäksi on kyllä ehdottomasti nyt rikkoa se 45min raja kympillä, tai ainakin päästä 45min alkuiselle luvulle.

Nää aurinkoiset ja lämpimät kelit on saanut tämän kevätherhiläisen aivan käsittämättömiin fiiliksiin. Pitkä harmaa talvi meni jotenkin sumussa. Vaikka työ on ihan mukavaa niin tuntuu, ettei oikein jaksa mitään muuta sen lisäksi. Kuin tuijottaa telkkaria. Ja syödä. Suklaata. Leipää. Juustoja. Pullaa. Kiloja on tullut kevään aikana noin neljä lisää, vaikka en oo koskaan juossut näin paljon ennen. Juoksin ekan sadan kilsan viikonkin helmikuussa kaverin haastamana. Oon siis huomannut, että ei se liikunta kuluta kauheasti. Tai sitten mä oon melko taitava imeyttämään kaikki puustit jenkkakahvoiksi. Mut mähän oon nyt naimisissa, joten eipä sillä enää väliä 😀 heheh.

Ja tää nyt on tosi tämmöstä etukäteen ehkä turhaan hehkuttamista, mutta sain myös tänään kuulla, että liikunnanopen virka jota sijaistan nyt (vuoden sijaisuus) tulee auki tänä keväänä ja aion tietysti hakea sitä. Olis aika mahtavaa saada ekan opevuoden jälkeen virka. Mutta saa nyt nähdä ja ei voi muuta kun yrittää… Mut JEEEEE!!!

Tälle viikolle on enää yksi lenkki jäljellä; kevyt 22km. Sen ajattelin juosta perjantaina töistä Vantaalta kotiin Kamppiin. Suorinta tietä tää matka on noin 21km, joten pienen lenkin saa vielä tehdä. Perjantain työmatkajuoksua oon harrastanut nyt muutamia kertoja ja en voi luetella kauhean montaa asiaa kun olis niin mahtavaa, no okei jotain, mutta ei mennä nyt niihin.