Treenipäiväkirja – takaisin juoksun ja jumpan pariin!

Tänään sunnuntaina vasemman jalkaterän 2.metatarsaalin murtumasta tulee täyteen 60 päivää. Aika menee nopsaa, mutta toisaalta on nämä 60 päivää kyllä välillä tuntuneet myös kestävän ikuisuuden… Tämä kulunut viikko on kuitenkin ollut se, jolloin palasin ekan kerran murtuman jälkeen juoksun ja myöskin jumppajumpan ohjauksen pariin. Otetaan sen kunniaksi treeni- ja vähän fiilispäiväkirjaakin:

MAANANTAINA

olin aamusta kouluttamassa kollegoja. Vastaan meillä UniSportilla voima ja kestävyys-, kehonhallinta ja liikkuvuus- sekä uutena (sijaistuksena) tanssikategorioiden tunneista. Lajivastaava (minä) järjestää puolivuosittain kertauskoulutuksen, johon ohjaajat voivat tulla tsekkailemaan tuntirakenteita jne. Tällä kertaa tehtiin aika rennolla meiningillä lihaskuntoliikkeiden progressioita, joten ei ollut kovin fyysistä, pari punnerrusta lähinnä.

Iltapäivällä oli puolestaan todella odotettu hetki: pääsin ekan kerran kahdeksaan viikkoon ohjaamaan rakasta intervallisteppiä! <3 Tykkään tästä tunnista ihan hirveästi ja ohjelmiakin on kertynyt tässä vuosien varrella yli 40. Pidin aika pitkän tauon tän ohjauksesta ja ennen murtumaa ehdin ohjata tän peräti kerran ja sitten tulikin taukoa uudelleen… Anyway, oli ihana palata jumpan pariin vaikka todella soveltaen. Lisäksi mulla oli ohjauksena circuit (en tee mukana muuten kuin verkat ja näytän liikkeet) sekä kehonhuolto.

Ennen illan tunteja kävin muuten myös ortopedilla. Jalka oli kuvattu edeltävän viikon torstaina ja olin aika maani myynyt kun sunnuntaina tulleessa lausunnossa sanottiin, että luutuminen on vielä hentoa. Ortopedi kuitenkin sanoi, että tässä voi kestää ja että oma tuntemus on nyt kaikkein tärkein. Sain siis jumppa- ja juoksuluvan omaa kehoa kuunnellen ja tarpeen mukaan soveltaen. JEEEEEEEE!! Voin kertoa, että aika valtava helpotus eikä ihan vaan yksi tai kaksi onnenkyyneltä. Vihdoin.

Takana eka intervallistep kahdeksaan viikkoon!!! <3 Kuva: Meri

TIISTAINA

oli salipäivä! Ohjelmassa luki räjähtävä voimatreeni ja sen teen aina ilolla, tosin näin teen salitreenit yleensäkin. Ei ehkä ollut ihan historian pirtein fiilis (ja pientä jumia edeltävän päivän steppailun jäljiltä :D) mutta ihan kivasti kulki kun sai itsensä hereille. Terävää puolikyykkyä ja askelkyykkyä, rinnalleveto ja vähän kontrasteja, siinäpä se. Tein salitreenin aamupäivällä ja sen perään ohjasin vielä 15min taukojumpan Hankenilla, ruotsiksi. Tuo on mulle muuten periaate, että ko. jumppa pidetään på svenska vaikka tarkoittaakin ohjaajana sukellusta epämukavuusalueelle. Siinä kuitenkin oppii!

Illalla mulla oli vielä ohjaukset: Functional Move -niminen tunti sekä 30min keskivartalotreeni. Functionalissa harjoiteltiin tänään yläkroppapainotuksella (itse en tosin kauheasti siellä tee) ja core vastaavasti tekee ohjaajallekin vaan hyvää. Mulla on tän hetken coreohjelmassa välineenä keppi ja tykkään kyllä tosi paljon. Keppi on mahtava apu kertomaan siitä, mistä tuki pitää ja mistä pettää, kun se on kevyt ja iso. Toimii.

Salihommissa.

KESKIVIIKKO

alkoi Kluuvissa pyörän päällä jo klo 7.55. Luvassa oli tiukka intervallitreeni, 5klp 6min vetoja joiden sisällä kovien ja kevyiden osuuksien kesto vaihteli. Watit pysyi hyvinä läpi treenin ja hyvää hikeä kyllä puski. Aamutreeniinkin on tässä tottunut vaikka täytyy silti todeta, että oon parhaimmillani tän tyyppiseen settiin ilta-aikaan. Nyt olin illalla menossa balettiin (yleisöksi), joten aamu valikoitui treeniajaksi siitä syystä. Vahva suositus muuten Kansallisbaletin mielettömän upealle Sylvialle nyt kun tuli puheeksi tuo baletti. Aivan huikean hieno show!

Keskiviikkona mulla oli iltapäivällä myös vähän sellainen fiilis, että oonkohan tulossa kipeäksi. Onneksi sain nukuttua päikkärit iltapäivällä ja tuntui, että se saattoi seivata. Toivotaan!

Pyöräintervalli hoidossa ja sykekäyrä näyttää miten rentoa oli. 😀

TORSTAI

oli odotettu päivä, nimittäin silloin oli luvassa ensimmäinen juoksukokeilu!!! Kymmenen sydänsilmäemojia tähän. Tein homman alta pois heti aamusta eikä tuntunut pahalta jalassa! <3 Toki alku oli erittäin maltillinen, 6*1min hölkkäpätkät, mutta silti. Sekin lasketaan ja vitsi mikä fiilis! Jännä miten tarkalla ”korvalla” sitä kuuntelee jalan tuntemuksia. Kaikkeen kiinnittää huomiota ja koko ajan vähän alitajuisesti varoo…no, varmasti parempi niin.

Illalla ohjasin vielä firmatunnit: circuitin ja kehonhuollon. Circuitissa en tee muuta (fyysistä) kuin liikkeiden näytöt ja kehonhuolto vastaavasti tuli kyllä tarpeeseen aika tiukan alkuviikon jälkeen.

Eka juoksukokeilu murtuman jälkeen <3

PERJANTAIN

avasin käymällä hieronnassa. Terkkuja vaan Timolle Kluuviin! (: Syksyn pohjeongelmien jälkeen haluan nyt jo ennaltaehkäisevästi pitää paikat kunnossa kun juoksun ja jumppien iskutus tulee taas pikkuhiljaa kuvioihin. Hieronnan jälkeen ohjasin viikon toisen vartin taukojumpan. Noi on muuten tosi kivoja, tekee hyvää itsellekin siinä samalla poistua vähän työpisteeltä ja availla yläkroppaa. (:

Illalla mulla oli perinteiset Meikun perjantaitunnit eli 90min pk-spinu ja sen perään kehonhuolto. Spinun teen aina varsin kevyenä, tälläkin keskisyke oli (ehkä jopa vähän normia korkeampi) 108 ja maksimi 121. Näitä tarvitaan! Kehonhuoltoa tarvittiin myös. Nää tunnit on aina tosi kiva työviikon lopetus, tai ainakin niinä viikkoina kun on 5pvä työviikko. 😀 Nyt piti tyytyä kivaan perjantain lopetukseen!

LAUANTAINA

oli poikkeuksellisesti työpäivä. Tein ennen töitä aamulla oman treenin, eli hölkkäkokeilun vol 2! Tällä kertaa tarjolla oli 4*1min ja 3*2min, eli homma etenee. Olin tällä kertaa matolla, koska hölkät toimi alkuverkkana niitä seuraavaan salitreeniin eli kuntopiiriin. Hyvältä tuntui, eikä jalka sanonut menosta oikein mitään. Hullua hikeä jostain syystä puski läpi treenin, mutta Kluuvissa oli lauantaiaamuna kerrankin mukavan väljää. Hyvin menneen lihaskunnon jälkeen tein vielä loppuverkat pyörällä. Meillä oli spinutuntien koulutus nyt lauantaina, joten poljin demotunnista ekan vartin omana loppuverkkanani. Loppuajan toimin kuunteluoppilaana ja somevastaavana. 😀 Nää koulutukset on kyllä tosi kivoja kun näkee kollegoja ja saa vaihtaa ajatuksia, ohjaajan työ on kuitenkin loppujen lopuksi aika yksinäistä eikä työkavereita näe liian usein. Paitsi tietty ne, joiden kanssa on ne 5min vaihdot kun on tunnit peräkkäin.

Iltapäivällä koulutushommat vielä jatkui, menin nimittäin pitkästä aikaa SH’BAMin jatkareihin! Les Mills-tunteihin on uusien ohjelmien jatkokoulutukset neljästi vuodessa ja kahdesti täytyy osallistua jotta lisenssi pysyy voimassa. Jalan takia en toki oikein voinut jorata (sivuttaissuuntainen liike on aika myrkkyä), mutta oli tosi kiva käydä bämissä piiiiiitkästä aikaa! Valtaosan katselin ja hetken askelsin mukana. Täytyy kyllä sanoa, että sen verran alkoi taas bämijalkaa vipattaa että joku syrjähyppysijaistus täytyy varmaan käydä tässä keväällä tekemässä että pysyy taas hetken tyytyväisenä. Jumppaendorfiinit on niin omanlaisiaan. 😀

UniSportin bämimimmit jatkareiden jälkeen. Kuva: Kaisa

Ja last but not least, nyt SUNNUNTAINA

on lepopäivä! Ihanaa. (: Kävin aamulla avannossa Altaalla ennen ihanaa Green Hippon brunssia ja kohta ajattelin suunnata kävelylle nauttimaan auringosta. Ehdin nähdä useampaa ystävää ja parantaa maailmaa kiitos teille jokaiselle! Suunnitelmissa on myös mennä kohtuullisen aikaisin nukkumaan, koska huomenna treenishow jatkuu taas juoksukokeilu vol3:n ja illan jumppahumppien parissa. Jee!

Lepopäivän aamuavanto! Kuva: Suvi
Green Hippon banaaniletut. NAMMMM!!!

Huh, olihan siinä kaikennäköistä. 😀 Hyvällä boogiella on kuitenkin viety treenejä eteenpäin ja tuntuu, että tän tyyppinen rytmitys millä nyt teen, toimii just mulle hyvin. (: Ihan superihanaa on myös se, että loukkaantumisen jälkeen treenit alkaa pikkuhiljaa vihdoin palata normaaliuomiin. Parasta.
Mitä sun treeniviikkoon kuului?

Ihanaa sunnuntaita ja uutta viikkoa!
-K

Hyvinvointi Liikunta

Murtumakuulumiset ja helmikuun parhaat!

Huomenta ja hyvää maaliskuuta!

Vitsi aika menee nopeasti. Jotenkin tuntuu että just vasta oli uusi vuosi mutta niin vaan eilen alkoi maaliskuu. Mennään sen kunniaksi suoraan murtumakuulumisiin, nimittäin seitsemän ja puoli viikkoa on nyt täynnä siitä kun vasen 2.metatarsaali murtui.

Valehtelisin jos väittäisin että tää on ollut henkisesti helppoa koko ajan, mutta totta on sekin että kaikkeen tottuu. Aika on mennyt aika nopeasti loppujen lopuksi ja oon pysynyt pääsääntöisesti ihan hyvällä fiiliksellä. Tykkään onneksi kaikenlaisesta treenistä ja esim. vesijuoksu, mitä moni halveksuu (aivan turhaan) on ollut erittäin jees kun sen on tehnyt Altaan kohtuullisen hulppeissa puitteissa. No complaints! Sen lisäksi on ollut siistiä rakennella voimatasoja lajinomaisin liikkein ylöspäin. On pakko mainita esim. toissapäivänä terävässä puolikyykyssä varsin helposti noussut 5*100kg. YESSS!

Nyt ollaan kuitenkin lähellä sitä kaikkein eniten odottamaani hetkeä, nimittäin vaiheittaista palaamista juoksun ja jumppien pariin! Jeeee! Ensi viikon maanantaina ohjaan ensimmäisen intervallistepin, joskin olen muokannut ohjelmaa aika paljon niin että voin sen tehdä, ja piakkoin pitäisi ohjelmassa olla myös ensimmäiset juoksukokeilut. Can’t wait! Kävin torstaina (28.2.) lääkärissä ja jalka kuvattiin. Toki murtumalinja näkyy röntgenkuvissa vielä mutta se nyt ei vielä tarkoita mitään koska se voi näkyä pitkäänkin. Käyn kuitenkin maaanantaina vielä ortopedilla hakemassa mielipiteen kuntoutuksesta just in case.
Niin että täältä sitä vaan noustaan. (: Ihanaa. Tottakai tämä on myös se kohta kun pitää olla tosi tarkkana ettei vedä heti överiksi mutta onneksi on osaava koutsi joka pitää jalkoja maan pinnalla ja jotain järkeä ja tietoa on päässä itselläkin.

Noin muutenkin kuuluu ihan hyvää. Helmikuu on tosiaan mennyt ohi jotenkin tosi kovaa vauhtia mutta tuntuu siltä että aika kuluu kauhean nopeasti muutenkin. 😀 Vanhuus ehkä?
Iso vaikutus fiilikseen on myös ollut sillä, että oon nukkunut. Olen kärsinyt aika pahoista uniongelmista useamman vuoden, mutta nyt viimeisen syksyn jälkeen oon panostanut uneen ja saanut nukuttua paremmin. Sanat ei riitä kuvailemaan sitä, miten valtava vaikutus sillä, että nukkuu hyvin voi olla. Kaikki tuntuu erilaiselta kun ei koko ajan elä ikään kuin sumussa. Ihanaa.

Tässä vielä muutama otos tän kuun lemppareista (plus tuo käsitasapaino ylempänä):

Siskot serkun nelikymppisillä <3 Meriä on aina ihana nähdä.
Aamuallas ja mieletön aurinko Lauran kanssa! Kuva: Laura
Aurinkoinen lepopäivä ja kävely Millan ja Taiston kanssa. Ensimmäinen kerta tänä vuonna (voiko sanoa tänä keväänä?) kun selvisi ohuella takilla, ahhhh! Kuva: Milla
Helmikuussa huomasi selvästi että valoa tulee lisää. Valtava vaikutus fiilikseen ja yksi selfie sille!
Vitamin well-aamutreeniä suunnittelemassa! Helmikuun puolivälissä pystyin jo treenaamaan aika paljon paljain jaloin, mikä helpotti myös kehonhuoltotuntien ohjaamista, varsinkin kun mulla on niitä 3-4 viikossa…
Altaalla lillumassa tyttöjen kera. Aika jees perjantaiaamun avaus! Oon ihan rakastunut avantouintiin ja homma muuttuu helpommaksi, yllätys yllätys, kun sitä tekee. Kuva: Jose
Vesijuoksua jälleen kerran. 😀 Oli muuten kova treeni tämä!  PLUS, 23.2. oli se päivä kun sain tän vuoden ekat rusketusrajat, Suomesta!
Date night ja Töölönrannan blinit. Rakastan blinejä ja mätiä! Kuva ei ole kovin kaunis mutta maku onkin tärkein. 😀 Sekä tietty seura. Seuraavana päivänä mentiin vielä yhdessä salille, luksusta. (:
Vitamin Well x UniSport-aamutreenin ohjaus. Tunnin settiin kuului liikkuvuutta ja lihaskuntoa (erit. corehallintaa). Kiitti koko jengille, oli mahtava aamunavaus! <3 Kuva: Nathalie
100kg. True story!!! Hyvä kulku treenissä oli helmikuun isoja iloja. Tähän vaikutti valtavasti myös se mistä ei ole kuvaa, eli hyvä uni ja sitä kautta palautuminen. Vuosien uniongelmien jälkeen tätä ei voi hehkuttaa liikaa. Priceless.

Nyt kohti maaliskuuta! Josko tästä kuusta sais vaikka jo juoksukuvankin?! Sitä odotellessa!

Ihanaa viikonloppua!

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta