Miten ystävystyä aikuisena?

FLR7Lle1RbmLHMYGIGyQ2w_thumb_5df2.jpg

Viime kuukausina olen miettinyt paljon suhteita, erityisesti ystävyyssuhteita ja uusien ystävien hankkimista näin aikuisiällä.

Miten aikuisena oikein ystävystytään? Mikä siihen on oikea tapa? Jos jonkun seurassa on mukava olla ja tekisi mieli tutustua paremmin, saako sitä sanoa suoraan? Voiko sanoa, että ”hei, sä vaikutat kivalta tyypiltä, voidaanko käydä vaikka kahvilla ja ehkä tulla ystäviksi?”

Lapsena ja teininä ystävyydet solmittiin välitunneilla ja siitä oli sitten helppo jatkaa juttua myös koulun ulkopuolella. Kaikki oli jotenkin mutkattomampaa. Aikuisena uusien ystävyyssuhteiden solmiminen on huomattavasti vaikeampaa. Monilla on kiireinen elämä ja puoliso, perhettä ja pitkäaikaisia ystäviä eikä uusien ystävyyksien solmimiselle ole ehkä aikaa tai halua.

Itselläni on paljon hyviä kavereita, mutta vain kourallinen tosiystäviä, ehkä yhden käden sormella laskettava määrä. En koe, että elämässäni olisi mitenkään liikaa ihmisiä. Viime aikoina olen jopa kaivannut lisää syvällisempiä ystävyyssuhteita elämääni.

26Kq1yIjS86df787sBoqBw_thumb_5dca.jpg

Välillä tuntuu, että mulle luontaisin tapa porukassa on olla hiljaa muiden juttuja kuunnellen. Monesti ajattelen, ettei ympärillä olevia välttämättä kiinnosta mun jutut niin paljon. Etten ole yhtä hauska tai mielenkiintoinen kuin muut. Toisinaan tuntuu, että sitä sulkeutuu, eikä halua jakaa mitään itsestään ettei vain paljasta liikaa.

Joskus sitä taas kertoo porukassa avoimesti omista asioistaan ja jälkeenpäin kaduttaa, mitä kaikkea tulikaan kerrottua, kun selviääkin, ettei ihmiset ollutkaan luottamuksen arvoisia.

Onneksi usein kuitenkin on niin, että luotettavan ihmisen kanssa tai hyvässä porukassa sitä jakaa mielellään omia tarinoitaan, ajatuksiaan ja tuntemuksiaan.

Mutta sitähän se kaikki vaatii, avoimuutta ja luottamusta puolin ja toisin. Niin vanhojen kuin uusien ystävyyssuhteiden kanssa. On vain uskallettava heittäytyä eikä pelätä liikaa. Ja kyllä vaisto useimmiten kertoo, kelle on turvallista avautua ajatuksistaan.

Oman hyvinvoinnin parantamisen lisäksi ehkä yksi tavoite tälle vuodelle voisi liittyä ystävyyssuhteisiin. Haluan ylläpitää paremmin nykyisiä ystävyyssuhteitani ja ehkä jopa syventää niitä. Toisaalta voisin myös lähestyä rohkeammin uusia ihmisiä. Entä jos valitsisin vaikka ne kivoimmat työkaverit ja kutsuisin heidät kahville? Saanko kutsua sut ystävä-treffeille?

8E3U2JE0SXe4pQzRH4nQAQ_thumb_5dd6.jpg

 

Suhteet Ystävät ja perhe Ajattelin tänään

Enemmän unta

Kollaasi.jpg

Mikä siinä onkin, että kehon viestejä on joskus niin vaikeaa uskoa. Keho kyllä ihan oikeasti tietää. On täysin älytöntä olla välittämättä sen signaaleista, kun se sitten kuitenkin jossain vaiheessa kostautuu.

Otetaanpa yksi esimerkki. Yhdeksän tai kymmenen tunnin yöunien jälkeen oloni tuntuu virkistyneeltä ja levänneeltä. Ihoni näyttää sileämmältä ja hehkuvammalta, mieleni on kevyempi. Sitä vastaanottaa päivän asiat höllemmin ottein, turha tiukkapipoisuus häviää.

Mutta sitten kuitenkin arkisin useimpina päivinä unet jää sinne seitsemän tunnin paikkeille. Kaikki energia menee töihin ja työpäivän jälkeen ei jaksa oikein mitään. Viimeistään perjantaina olo on kuin zombiella eikä ajatus kulje normaaliin tapaan. Mitä järkeä?

Hyväksyttävä se vain on: tarvitsen unta enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Olen aina tarvinnut paljon unta. Varsinkin tällaisena pimeänä talvikautena unentarve korostuu, kun auringonvaloa näkee vain hyvin satunnaisesti jos ollenkaan.

Jos jotain voisin tälle vuodelle itselleni luvata, olisi se varmasti parempi huolenpito omasta hyvinvoinnistani. Nukkukaa tekin paremmin tänä vuonna, kaverit!

Hyvinvointi Mieli Terveys Ajattelin tänään