Elementtinä vesi ja ajatuksia uuden oppimisesta
Vesi on aina ollut mun juttu. Oon aina tykännyt uida, sukellella ja snorklata.
Nyt oon uintitekniikkakurssilla viimein opettelemassa oikeita uintitekniikoita. En osaa vielä juuri mitään, mutta nyt jo pelkästään opettelu tuntuu mahtavalta.
Sukeltaessa ja vapaauintia treenatessa vettä menee nenään, korviin ja suuhun. Ajatus ei ole vielä ihan kaikessa mukana niin, että osaisin keskittyä sekä potkuihin, käsien oikeaan asentoon, asennon vaihtamiseen, potkujen laskemiseen, uloshengittämiseen veden alla, hapen ottamiseen oikeassa kohdassa ja vielä päälle siihen, ettei vettä menisi nenään jatkuvasti.
Mutta tiedättekö mitä. Mua ei oikeesti yhtään haittaa, että oon vielä niin surkea, tuntuu vaan mahtavalta oppia koko ajan uutta.
Valmentaja sanoi heti ensimmäisellä tunnilla, että uintitreenikertojen lisäksi olisi suositeltavaa käydä ainakin kerran viikossa harjoittelemassa itsekseen. Käytiin Tompan kanssa viime sunnuntaina harjoittelemassa ekalla tunnilla saatuja oppeja ja jo silloin tuntui, että oli kehittynyt tosi paljon.
Jännää nähdä, millä tahdilla sitä oppii ja mitä kaikkia oivalluksia voikaan vielä tulla.
