Tänään oli taas sellainen päivä, että jouduin perumaan jumpan varmuuden vuoksi. Kurkussa kipristeli koko päivän kuuman teen hörppimisestä huolimatta. En missään tapauksessa halua edesauttaa flunssan hiipimistä, sillä tiedossa on ihan kohta mökkireissu. Joten sykkeen nostatukset ja hikitreenit jäi tälläkin kertaa väliin ja tilalle tuli reipas kävelylenkki.

Peruslenkki kulkee Eläintarhanlahden rantaa pitkin ja Töölönlahden ympäri. Matkaa tulee ehkä reilut neljä kilometriä ja aikaa menee noin kolme varttia. Sellainen sopiva, että ehtii ajatukset vähän kirkastua matkan aikana.

Tämän päivän reippailu alkoi juuri auringonlaskun korvilla. Taivas oli liukuvärjätty — haalean vaaleansininen, liila ja hempeän vaaleanpunainen. Siltasaaren talot näytti ihan kuin ne olisi jostain sadusta. 

Yksin kävellessä kiinnittää vastaantulijoihin ihan eri tavalla huomiota. Toiset katsoo silmiin ehkä pieni hymynkare huulilla ja toiset vaan painaa menemään katse tiukasti menosuunnassa, suu tiukasti viivana. Mä olen se silmiinkatselija.

Jotkut on pariskuntakävelyllä, toiset naisten kesken kuulumistenvaihtolenkillä. Joku puuskuttaa naama irvessä omaa juoksuennätystään ja tulee lenkin aikana vastaan kaksi kertaa.

Oli ihmisiä koirineen — pari labbista, yksi tolleri ja muutama, joiden rotua en tunnistanut. Myös yksinäinen joutsen iltauinnillaan katselemassa kauempana vaakkuvia sorsia. 

Oopperatalon kulmalla kiinnitin huomioni muutamaan valokuvia napsivaan henkilöön. Turisteja kuvaamassa Oopperataloa iltavalaistuksessa, ajattelin. Kunnes bongasin ison ketun luikkimassa lähimpään pusikkoon.

Paras hetki kuitenkin oli se, kun vastaan tuli nainen iltakävelyllään, kissaa olallaan kantaen.