Victoria’s Secret fashion show – missikisat vai muotinäytös?
Victoria’s Secretin jokavuotinen muotinäytös on tuntunut puhuttavan viime aikoina erityisen paljon. Otsikoihin on noussut eritysesti Bella Hadidin ja The Weekndin awkward-lavakohtaminen (joka ei mun mielestä ollut niin paha, vaan enemmänkin vähän flirtti?) ja mallien näytöstä edeltäneet treenimäärät. Isojen medioiden otsikot ovat olleet pääasiallisesti melko kevyitä ja viihteellisiä, mutta hieman kriittisemmin VS:n näytökseen suhtautui Mia Frilander Lilyn toimituksen omassa blogissa.
Frilanderin mukaan Victoria’s Secretin kohdalla kyse on pikemminkin missikisoista, kuin oikeasta muotinäytöksestä. Näin hän kirjoitti:
Victoria’s Secret -näytöksellä ei ole mitään tekemistä muodin kanssa. Lavalla ei ole nähty käyttökelpoisia alusvaatteita sitten 90-luvun lopun (ellei sitten satu arkielämässään käyttämään jättikokoisia siipiä). Näytös on missikisa, joka on naamioitu muotinäytökseksi. Alkkareiden sijaan lavalla esitellään kapean kauneuskäsityksen mukaista täydellistä naisvartaloa.
Ymmärrän Frilanderin ajatuksen, mutta samalla en ihan täysin allekirjoita sitä. On totta, että Victoria’s Secret ei edusta varsinaisesti huippumuotia. Näytös kuitenkin promoaa merkin alusvaatteita ja muita tuotteita, joista myyntiin on suunniteltu ns. ”tavallisille ihmisille ja lompakoille” sopivia versioita. Muotinäytöksen rooli on Victoria’s Secretin brändityön kannalta merkittävä. Näytös esittelee eräänlaisen fantasiamaailman, jonka innoittamana naiset (ja miksei miehetkin) haluavat ostaa merkin alusvaatteita ja kokea olonsa niitä käyttämällä jotenkin erityiseksi.
Uskon, että Victoria’s Secretin kohdalla mallien leikkisyyden, tyttömäisyyden ja överiseksikkyyden ansiosta näytös on helpompi luokitella viihteeksi ja hömpäksi. Näytöksen viihdearvoa lisää myös se, että lavalla esiintyy joka vuosi myös vuoden isoimmat artisitit. Tänä vuonna The Weekndin lisäksi mallien kanssa lavalle nousi Lady Gaga ja Bruno Mars.
Vaikka monien muiden muotinäytösten visuaalinen ulosanti on erilainen, omanlaistaan fantasiamaailmaa tarjoilevat nekin. Toiseen voi vedota enemmän glitterissä pyöritetyt, hymyilevät enkelit, kun toiseen taas elegantisti puetut, ilmeettömät Chanel-mallit. Samalla muistutan, että muotinäytökset eivät ylipäätään tarjoile kovin käyttökelpoisia, tavallisen ihmisen arkeen sopivia luomuksia. Harvalla myös on varaa ostaa juuri niitä vaatteita, mitä näytöslavoilla nähdään.
Itse koen, että muotinäytösten tarkoitus on jättää tilaa katsojien omille ajatuksille, eikä tarjoilla täysin valmista kulutusmallia. Mielestäni olisi hassua erotella muotinäytökset ns. vakavasti otettaviin ja hömppään. Varsinkin, kun VS-mallit yhtä lailla ovat edustaneet myös muita isoja ”vakavasti otettavia” muotimerkkejä aina Givenchystä Balmainiin.
Frilander puhuu tekstissään myös naisten esineellistämisestä:
Missikisat mielletään yleisesti pölyttyneiksi ja seksistisiksi, mutta Victoria’s Secret porskuttaa rauhassa eteenpäin ja järjestää vuosi vuodelta megalomaanisempia näytöksiä – ja muotimedia hurraa kuin massahypnoosissa. Välillä julistetaan, että kannatetaan feministisiä arvoja ja vahvoja naisia, mutta tätä räikeää esineellistämistä ylistetään. Miten tämä on mahdollista?
Myös tämä näkemys on hyvä, mutta en taaskaan täysin allekirjoita. Ihan missä tahansa muotinäytöksessä esiintyvää mallia saatetaan esineellistää, eikä tämä tule todennäköisesti ikinä muuttumaan. Jos ammattina on oma ulkonäkö, esineellistämisen kohteeksi joutuminen on ehkä ikävää, mutta suhteellisen odotettavissa. Vai eivätkö hyväkroppaiset, omasta halustaan lavalla kävelevät VS-mallit voi edustaa feministisiä arvoja ja vahvoja naisia? On myös muistettava, että Victoria’s Secretin muotinäytökseen pääseminen on edelleen todella monen mallin unelma. Ehkä sekin kertoo jotain?
Luonnollisesti alusvaatemalleilta vaaditaan aina hyvää fyysistä kuntoa, oli heidän kokonsa mikä tahansa. Tällä hetkellä myös ihaillaan aavistuksen muodokkaampia ja atleettisia vartaloita. Muutaman vuoden päästä trendikästä saattaa olla kuitenkin jokin ihan muu. Samalla ihan rehellisesti sanottuna uskon, että tulevaisuudessa VS:n näytöslavoilla nähdään varmasti vieläkin kurvikkaampia malleja. Se ei mielestäni ole huono juttu. Victoria’s Secret -brändin ydintä on aina ollut naisellisuus, seksikkyys ja vaaleanpunaisessa pumpulissa pyöriminen – ja uskon sen sellaisena myös pysyvän.
Miksi se on niin paha juttu?