Luku-urakan ensimmäinen osa: Kukkaron kuningatar

Projektissani en aio luottaa vain korvieni välissä sinkoileviin ideoihin, vaan pyrin aktiivisesti opiskelemaan henkilökohtaiseen talouteen liittyviä asioita muun muassa lukemalla kirjoja. Kirjat valikoituvat lähinnä siinä järjestyksessä, missä ne sattuvat kirjaston varauslistalta vapautumaan. Ensimmäinen luokseni saapunut opus oli Jenni Selosmaan Kukkaron kuningatar vuodelta 2017:

IMG_20190101_153733__01.jpg

Kirja koostuu kahdesta osasta: motivaatiosta ja treenistä. Ensimmäisessä osassa käydään läpi mm. taloudellista lukutaitoa ja syitä talousasioista innostumiseen. Tämä osa oli minulle kokonaisuutena kiinnostavampi kuin varsinainen treeniosio. Tulin pohtineeksi omia taloustaitojani ja uskomuksiani, ja posket punottaen havahduin ensimmäistä kertaa siihen (tietysti ilmiselvään) faktaan, että siinä missä korkoa kertyy sijoituksille, niitä kertyy myös veloille. Ei ihme, että pankit ovat joka välissä tarjoamassa lyhennysvapaita kuukausia lainanlyhennyksille ja luottokorttimaksuille.

Kirjan toinen osa eli treeni sisältää kahdeksan askelta, jotka läpikäytyään lukija nousee ”valtaistuimelleen” ja hallitsee talouttaan. Osa herätti minussa hyvin ristiriitaisia tunteita. Treenin aikana käytetään paljon aikaa lukijan arvojen ja vahvuuksien puimiseen, mikä saa sen muistuttamaan mitä tahansa elämäntapaopasta. Sijoita itsesi arvokartalle, selvitä vahvuutesi ja elämäntehtäväsi, etsi elämäsi tarkoitusta jne. En epäile, etteikö kaikella tällä olisi paljonkin tekemistä myös ihmisen kulutuskäyttäytymisen kanssa, mutta kaiken kaikkiaan jäin kaipaamaan enemmän konkretiaa. Olen tehnyt vastaavia testejä ennenkin, mutta olen silti rahojeni suhteen melko surkeassa jamassa. 

Tunnustan myös, että en jaksanut tehdä kaikkia kirjassa esitettyjä laskelmia, kuten käydä läpi kotiani kellarikomeroa myöten ja laskea yhteen kaikkien yli euron arvoisten tavaroiden arvoa. En myöskään päässyt tutkimaan tähän mennessä tienaamiani rahoja, sillä Työeläke.fi -palvelussa oli valitettavasti vuodenvaihteessa käyttökatko… (Ehkä uskaltaudun sinne myöhemmin.)

Erityisesti kritisoin yksinkertaistettuja ohjeita, jotka kirjoittaja on muuttanut laihdutusvinkeistä taloustreeniksi. Seuraavat ovat lainauksia yhdeltä aukeamalta:

”Näin yksinkertaista se on.”
”Sinun tulee oppia kuuntelemaan mitä todella tarvitset ja erottaa se mielesi ja tunteidesi aiheuttamista mielihaluista.” 
”Osta silloin kun oikeasti tarvitset jotain ja sinulla on siihen varaa.”
”Tee tietoisia ostopäätöksiä. Älä osta mitään yli 10 euron arvoista hetken mielijohteesta, nuku aina yön yli. Ja varmista, että sinulla on ostokseesi varaa.”
”Tämän ohjelman askelten ottamisesta seuraava menestys on täysin sinun rehellisyytesi ja suoraselkäisyytesi varassa.”

Voih. Pystyn ymmärtämään tällaisten neuvojen antamisen, jos niiden antajalla ei ole ollut suurempia ongelmia rahankäytön tai vaikkapa sitten syömisen kanssa. Mutta ongelmien kanssa painivan näkökulmasta asiat ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia. Esimerkiksi sana tarvita on hyvin pulmallinen. Ostan siis vain kun oikeasti tarvitsen jotain. Tarvitsen mihin? Pysyäkseni hengissä? Ollakseni tyytyväinen? Ollakseni onnellinen? Säilyttääkseni nykyisen elintasoni? Perusteet jonkin tarvitsemiselle eivät ole niin suoraviivaisia kuin kirja antaa ymmärtää. Vastaavasti paino-ongelmien kanssa kamppailevalle on turha sanoa, että syö vain kun sinulla on nälkä ja lopeta kun olet kylläinen. Jos oma suhde ruokaan tai rahaan tai mihin tahansa on mutkikas ja vääristynyt, voi olla hyvin vaikeaa ellei mahdotonta tunnistaa sellaisia asioita kuin nälkä, kylläisyys tai tarve. Ne eivät ole samanlaisia itsestäänselvyyksiä kuin ihmiselle, jolla ongelmia ei ole. Ja juuri sen vuoksi budjetti tai laihdutuskuuri (joita kirjassa kritisoidaan) voivat todellisuudessa olla hyödyllisiä työkaluja, vaikkei kumpikaan ole pysyvä ratkaisu. Lisäksi viimeisen lainauksen suoraselkäisyys kuulosti vähän samalta kuin lihavuuden paneminen laiskuuden piikkiin. Jokainen asiaan vähänkin perehtynyt ymmärtää, että laiskuudesta ei ole kyse. 

Kiinnostavinta antia kirjassa oli työn merkityksen pohdiskelu ja esimerkiksi todellisen tuntipalkan laskeminen. En ole ennen esimerkiksi tullut ajatelleeksi, paljonko työstä palautuminen tulee minulle maksamaan. Väsyneenä töistä ulos syömään meneminen voisi olla esimerkki omasta elämästäni. Virkeämpänä jaksaisin syödä suunnitelmallisemmin.

Parasta kirjassa: työn merkityksellisyyden pohdiskelu, taloustilanteen neutraali tarkastelu ilman syyllisyyden tunteen herättelyä, selkeä ja ytimekäs kielellinen ilmaisu (vaikka personal financial trainer -titteliä vierastankin).

Kommentit (4)
  1. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta olen itselleni iskostanut ajatuksen: tarve vai halu? Tarpeellista tavaraa aikuisilla omaa asuntoa asuttavilla ihmisillä usein jo on, eikä todellista tarvetta uusille tavaroille ole kovinkaan usein. Haluja on loputtomasti. Viimeisin mietintö oli itselläni uuden puhelimen osto. Alkuun totesin sen olevan halu ja tyydyin vanhaan moitteettomasti toimivaan puhelimeeni. 6kk myöhemmin jouduin miettimään asiaa uudestaan, koska tallennustila ei riittänyt lisämuistista huolimatta, ja läppärini oli hajonnut, joten tein kaiken puhelimella. Tällöin syntyi halun lisäksi tarve, joten ostin uuden luurin

    Itse koen tuon tarve vai halu -punnitsemisen helpottavan elämää. Enkä tietenkään kieltäydy kaikista halu-asioista, elämä olisi liian tylsää. Usein teen tuota mietintöä kalliimpien asioiden kohdalla, toki kalleus on suhteellista. Olen karsinut paljon tavaraa kodistani, joten taustalla on myös ajatus siitä, etten ostaisi turhaa tavaraa hinnasta viis. Esimerkiksi nätin huivin tai paidan jätän mieluusti ostamatta ja punnitsemalla ensin onko se tarve vai halu,ja lopulta mietin jo olemassa olevia huiveja ja paitoja.

    Vähän tuli toistoa, mutta toivottavasti tästä oli hieman apua projektiisi. Mielelläni seuraan sitä, tänään blogiisi törmäsin ja jatkan lueskelua mielenkiinnolla jatkossakin. Tsemppiä!

    1. Kiitos kommentistasi ja pahoittelut vastauksen viivästymisestä. Olen ihan samaa mieltä siitä, että on syytä pohtia syitä hankinnoille. Aina ei kuitenkaan ole helppoa vetää rajaa tarpeen ja halun välille. Olen ainakin itse taitava selittelemään itselleni, miksi jokin halu on muka tarve. Itsetutkiskelua tämä projekti ainakin vaatii ja kehittää 🙂 Olen ottanut periaatteekseni miettiä ainakin viikon jonkinlaista vähänkään suurempaa hankintaa, ja se on toiminut. Jos koko asia unohtuu tai muuttuu yhdentekeväksi, tietää kyseessä olleen vain hetken mielijohteen eli halun.

      Hyvää kesää!

  2. Kiva seurata luku-urakkaa blogisi kautta! Kiitos mielenkiintoisesta arvioista! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *