Vaikka ensimmäinen lukemani henkilökohtaisen talouden opas ei aivan saanut minua vakuuttuneeksi, tartuin mielenkiinnolla toiseen kirjastosta luokseni kulkeutuneeseen kirjaan. Emilia Kullaksen (Kullaan? Kullasin?) ja Ninni Myllyojan kirjoittama Nainen ja rikastumisen taito ilmestyi vuonna 2014 ja on jatkoa kaksikon muutamaa vuotta aikaisemmin kirjoittamalle teokselle Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulee tietää sijoittamisesta. Tuo kyseinen kirja on myöskin lukulistallani, mutta koska Nainen ja rikastumisen taito vapautui kirjastosta ensin, kaahasin siis suoraan ohituskaistaa pitkin opiskelemaan sijoittamista enkä niinkään sitä, miksi kannattaa sijoittaa.

Kirja on kirjoitettu nimenomaan naisille, mikä on mielestäni hyvä. Siinä puhutaan suoraan (huumoria unohtamatta) ja perustellaan uskottavasti, miksi aivan kaikkien ja kaikenikäisten naisten olisi syytä perehtyä raha-asioihin, ottaa oma talous haltuun ja sijoittaa. Itse koin kirjan luettuani saaneeni (varsin tarpeellisen) potkun persauksille. Ilahduin myös siitä, että kirjassa kehotetaan miettimään tarkkaan, onko ns. downshiftaaminen tai lyhyemmän työviikon tavoittelu taloudellisesti järkevää. Monet blogit tuntuvat tänä päivänä pursuavan tähän liittyviä aatoksia, ja vaikka jokainen tietysti tekee itse omaan elämäänsä liittyvät päätökset, en oikein ymmärrä, miksi minun pitäisi haaveilla eläköitymisestä nelikymppisenä tai lyhyemmästä työviikosta. Nautin työstäni, tietynlaiset rutiinit sopivat minulle ja kehtaan (varsinkin tämän kirjan luettuani) myös sanoa, että haluan tienata rahaa. En törsätäkseni tai viettääkseni ökyelämää, vaan turvatakseni tulevaisuuteni ja vapauteni valita niin pitkälle kuin se on mahdollista.

Kirjassa käydään selkeiden esimerkkien avulla läpi kolme tapaa sijoittaa: rahastot, suora osakesijoittaminen ja asuntosijoittaminen. Rahastoihin olen jo ”säästänyt” useamman vuoden (eli siis säästänyt ja myynyt), joten rahasto-osuus oli minulle osittain tuttua. Toki tunnustan, että nuo rahastoni ovat juuri niitä, mitä pankissa minulle suositeltiin enkä itse ole koskaan vaivannut päätäni sillä, voisiko minulle olla olemassa parempiakin vaihtoehtoja. Yritysten osakkeita en ole koskaan suoraan ostanut, mutta kiinnostus tähän on kasvanut viime aikoina aivan valtavasti. (Siis kirjoitinko juuri tuon? Kaikkea sitä voikin omasta kynästään päästää!) Sijoittamisessa on paljon opiskeltavaa: toimialaluokka? tilinpäätös? tase? P/E-luku? nettovelkaantumisaste? ROI? ROE? Ja niin edelleen. Lukiessa termit ja laskukaaviot vain vilisivät silmissä, mutta kirja on hyvä apuväline potentiaalisten yritysten vertailuun ja uskoisin, että tekemällä oppii. Asuntosäästäminen ei ole itselleni ajankohtainen vaihtoehto juuri nyt, sillä kuten kirjassakin sanotaan, se ei ole tyhjätaskun vaihtoehto. Voisin kuitenkin kirjan luettuani hyvinkin ajatella pitäväni nykyisen asuntoni sijoitusasuntona, jos tästä joskus muutan.

Kirjan lopussa käydään läpi aloja ja ammatteja, joissa ansaintamahdollisuudet ovat parhaat. Humanistit eivät rikkaiden listoilla näy, ja tyttöjen pitäisi opiskella pitkää matematiikkaa ja luonnontieteitä. Pörssiyhtiöiden toimitusjohtajina naiset ovat yhä harvinaisuus. Tottahan se on, mutta vaikka huomasin tässä kohtaa ihan tosissani miettiväni millaisin perustein olin omat uravalintani lukioikäisenä tehnyt, olen silti sitä mieltä, että rikastuminen yksistään ei olisi minulle vieläkään riittävä motivaattori valitsemaan alaa, josta en muuten olisi kiinnostunut. Mutta sukupuolen ei totta vie pitäisi olla este millekään.

Parasta kirjassa: hyvin perustellut väitteet, selkeys, vakuuttavuus. Kirja oli nopealukuinen ja suosittelen sitä lämpimästi!