Omanapailua

Tauko vauvaprojektista ei ole siis mennyt niin kuin pitää. Ehkäisyn puolitiehen jättäminen on jättänyt pienen raon vauvahaaveille, ja tuo pieni rako paisuu aina vain. Ja kuinka ollakkaan taas ollaan tässä. Seuraani on liittynyt nivuskipu ja vatsan nippailu. Molemmat oireet ovat niin täysin järjellä selitettävissä, että en käsitä miten edes onnistun jälleen kerran saamaan niistä aikaan alkuraskauden oireita. Pyhä jysäys minun kanssani! Järki on ihan tipotiessään.

Lisäksi notkun kaiken aikaa erilaisilla vauvapalstoilla. On luettu kuinka taas jollekin täti tuli kylään ja muiden pahoittelut tämän johdosta. Toisen mies antoi vihdoin siunauksensa vauvaprojektin aloittamiselle, tosin ainakin tässä vaiheessa vielä tjot:lla. Onnekkaille käyttäjälle satelee onnitteluja ja tarrasukkia, kun vihdoin haamu on vaihtunut kahteen selkeään viivaan. Plussatuulia puhallellaan muille, jotka jäävät vielä vertailemaan ovislimoja ja odottamaan piinaviikkoja. Lopuksi vielä pahoitellaan omanapailua (lyhennys On).

Vauvan odotuksen odottaminen ja tähän liittyvät termit ovat ihan oman maailmansa, joista minulla ei ollut mitään käsitystä ennen kuin itse hyppäsin mukaan tähän kelkkaan. Mikä valtaisa tuki- ja vertaistukiverkosto internetin syövereihin kätkeytyykään, kun palstoilla puretaan asioita joita ei ehkä kehtaisi muille kertoa, asioita jotka eivät edes hirveästi kiinnostaisi muita kuin samassa tilanteessa olevia odottaja-sisaria. Myötäeläminen on aitoa. Yhdessä jaettu pettymys on helpolmpi kantaa, ja toisten positiiviset uutiset tuovat uskoa myös omaan yritykseen. Haittapuolena on kyseisen palstan koukuttavuus. Jos haluan saada oikean tauon vauvaprojektista, ensimmäinen tehtävä olisi lopettaa kyseisten palstojen selaaminen ja uusien viestien kytistäminen. Harmi vain, kun se itsehillintä ei ole se vahvin puoleni…

Vauvapalstojen ero omaan blogiin nähden on se, että täällä omanapailua ei tarvitse pahoitella. Omanapailempa siis loppuun vielä, että kaikista toiveistani huolimatta täti taitaa olla tulossa kylään. Kp 24/26-28. Toinen mielessä olevan asian, eli tulevan leikkauksen ajankohta ei ole vieläkään selvillä, joten piinaavaa odotusta on ilmassa myös sen suhteen. Itse leikkauskin on alkanut jännittämään. Painajaisia kesken nukutuksen heräämisestä jne. Senkin puolesta saisi tulla pian, niin saisi tuon epämääräisen asian pois mieltäni ja vatsaani painamasta!

Plussatuulia ja tarrasukkia kaikille niitä tarvitseville 🙂