<3

Siitä tuli mieleen lähinnä elohiiri. Siellä se muljusi epämääräisesti. Jännää. Mieleen jäi lähinnä ajatus, että miten jollain niin pienellä voi olla jo sydän? Miten minun masussa voi sykkiä hurjaa vauhtia tuo pienen ihmisen alun pieni sydän?

Hyviä ultrauutisia eiliseltä siis. Syke löytyi ja koko vastasi viikkoja. Huoh. Minusta taitaa siis todellakin tulla äiti! Ajatus on edelleenkin jokseenkin vieras vaikka tätä on haluttu ja odotettu jo pidemmän aikaa. Ehkä se tästä selkeytyy. Ja kyllähän tuo sykkivä sydän sen verran toi sitä konkretiaa, että varmasti tähän ajatukseen tottuu. Myös ensimmäinen kuva meidän lapsesta kulkee nyt rahapussissa <3

Vahvavasti vaikuttaa siis myös siltä, että tuleva äitienpäivä on viimeinen äitienpäivä jolloin en ole äiti. Äitienpäivät ovat olleet minulle todella ahdistavia. Jotenkin se ulkopuolisuuden ja tyhjyyden tunne korostuu. Ensi vuonna minäkin saan vihdoin tuntea ylpeyttä siitä, että minä olen äiti. Kuulun isoon ryhmään nimeltään äidit.

Onnea kaikille meille tuleville äideillä!!! Ja isosti jaksamista ja voimaa heille, jotka edelleen kärsivät lapsettomuudesta <3

POKS 7+0