Kateus

Ajaessani töihin näin äidin työntävän lastenvaunuja. Valokuvaamon näyteikkunaan oli laitettua onnellisuutta tihkuvia raskauskuvia, joissa tuleva äiti ja isä pitelivät käsiään pyöreän vatsan päällä. Töissä sain kuulla työkaverini jääneen sairauslomalle, viikko ennen äitiysloman alkua. Äitejä, vauvoja ja raskausmasuja joka puolella. Olenko minä kateellinen?

Olen miettinyt tätä aiemminkin. Toivotin työkaverilleni onnellista loppuodotusta sekä tsemppiä tulevaan. Kerroin, että hänestä tulee varmasti hyvä äiti. Sanoin tämän kaiken aidosti ja koko sydämestäni. Ilman kateutta. Olen onnellinen hänen ja muiden tulevien ja nykyisten äitien puolesta. Kateutta tunnen ainoastaan mieheni lasten äitiä kohtaan. Miksi hän on saanut synnyttää nuo lapset enkä minä? Jos näin olisi, moni asia olisi helpompaa.

Tästä päästään myös toiseen kipeään aiheeseen. Minä odotan päästä odottamaan esikoistani, ensimmäistä lastani, joka mullistaisi maailmani täyttäen sisälläni olevan tyhjiön. Saisin kokea ensimmäistä kertaa raskauden sekä tuntea miltä tuntuu saada oma lapsi syliin ensimmäisen kerran, tuo nyytti joka olisi puoliksi minua ja puoliksi miestäni. Mieheni on kokenut tämän ihmeen jo kahdesti. Vaikka jokaisen lapsen syntymä on oma kokemuksensa, ensimmäisiä kokemuksia voi olla vain yksi. Ehkä jopa pelkään hetkeä jolloin vauva syntyy ja itse säteilisin tuoreen äitiyden onnesta pidellen vauvaa epävarmoin ottein sylissä, niin mieheni viheltelisi vieressä ottaen rutiininomaisesti vauvan syliin. ”Onhan näitä koettu”. Pelkään myös, että mies alkaisi pätemään sekä vertailemaan synnytystä aiemmin kokemiinsa. Tämähän olisi jopa luonnollista sillä varmasti tuo hetki palauttaa nämä muistot mieleen. Pelkään kuitenkin ettei tuo hetki ole niin täydellinen kuin se voisi olla mikäli tämä kaikki olisi uutta ja ihmeellistä myös miehelleni. Samalla kuitenkin epäilen, että kun tuo hetki oikeasti koittaa jonain kauniina päivänä, niin nämä ajatukset ovat tipotiessään ja tuo hetki on juurin niin täydellinen kuin sen pitääkin olla. Kumpa se hetki olisi pian.

Yhteenveto: En ole kateellinen tuleville enkä nykyisille äideille. Olen kateellinen pareille, tuleville äideille ja iseille, jotka saavat yhdessä kokoea ensimmäistä kertaa ensimmäisen lapsensa odotuksen ja syntymän. Olen kateellinen pareille, joista tulee lapsen myötä ensimmäistä kertaa oikea perhe, ydinperhe. Perhe, jossa asuu vain vanhemmat ja heidän yhteiset lapsensa. Olen kateellinen ydinperheille. Minulla ei tule koskaan olemaan sellaista.

Kommentit (1)
  1. Nyt on pakko kommentoida. Mulla on ihan samanlaiset fiilikset. Lisään tuohon vain nämä seikat: Olen kateellinen niille naisille jotka ovat saaneet lapsen, mutta eivät välitäkään lapsestaan, eivätkä halua huolehtia lapsesta. Oikeastaan, en ole kateellinenkaan, vihaan heitä! Toiseksi lisään vielä sen, että pelkään tuon synnytysskenaarion lisäksi sitä, että mitä jos mies ei rakastakaan lasta yhtä paljon kuin aiempaansa yms. Mitä kun olet yksin kokemassa kaikkea tätä uutta ja mies on kokenut vaipanvaihtaja yms… Minua pelottaa tämä kaikki ihan valtavasti. Emme olekaan yhdessä oppimassa vaan toinen tietää ”jo kaikesta kaiken”.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *