Kuulumisia.

Viime viikot ovat olleet yhtä myllerrystä, joten raskausasiakin on jäänyt taka-alalle. Näin on ehkä hyväkin, ei ole tullut liikoja stressattua. Kaikesta muusta on sen sijaan saanut stressata; toissa viikolla pläjäytettiin päin naamaa tieto yt-neuvotteluista, jotka koskettavat eniten juuri meidän tiimiä, osalta loppuu työt ja osalle tapahtuu jotain muuta, mitä vielä ei tiedetä (ärsyttävä epätietoisuus!!!). Tähän samana soppaan olimme juuri sopineet mökkikaupoista (ja luonnollisesti lainakuvioiden kanssa oli kauhea säätö), ja tämän asian kun yhdistää siihen, että kohta ei mahdollisesti ole töitä… Ja tähän kaikkeen muutoksen maailmaan kun yhdistää vielä tämän raskauden, niin huh ja huh!

Tällainen kaaos on siis pyörinyt päässäni. Makoilu OMAN mökin riippumatolla teki tehtävänsä, ja (lähes) kaikki stressit ja murheet haihtuivat taivaan tuuliin. Asioilla on tapana järjestyä, uskotaan siihen!

Muiden huolien hälventyessä on ollut aikaa taas miettiä raskautta. Jos väittäisin etten olisi yhtään huolissani, niin valehtelisin. Mutta jonkinlainen huoli kuulunee asiaan. Eilen oli ensimmäinen neuvola. Voi miten se jännittikään. Meinasi alkaa itkettämään saman tien, kun istuin sinne penkkiin ja näin sen äitiyskortin pöydälle. Minun äitiyskortti! Selvisin kuitenkin käynnistä ilman kyyneleitä ja mukaan lähti nippu materiaalia. Seuraavaksi nt-ultra kolmen viikon päästä. Ihan jees fiilis jäi, mutta edelleenkin on himpun verran vaikea sisäistää tätä raskautta. Onko se tottakaan? Ehkä myös pelottaa tottua ajatukseen, entä jos kaikki ei menekkään hyvin? Kaikki on kuitenkin kunnossa, sydän äänet kuultu, ei vuotoja, oireitakin löytyy vaihtelevasti… Nyt vain pitää uskoa parhaaseen tässäkin asiassa.

Näin viime yönä ihanaa vauvaunta. Minulla oli oma pieni vauva sylissä ja olin äärimmäisen onnellinen. Voi miten kaipaankaan sitä pientä <3

8+6

Kommentit (5)
  1. Itsekin uskon tuohon, että kaikki aina järjestyy. Asiat harvoin menevät niin kuin itse suunnittelee, mutta vastaan voi tulla jotain vielä parempaa.

    Meilläkin oli yt:t alkuraskauden aikoihin, ja se oli toisaalta hyvä, koska raskaus vei huomiota niin, että aika kului nopeammin ja oli muuta ajateltavaa. Mulla tokikaan ei ole mökkilainaa painamassa niskaan, mutta asuntolaina kylläkin ja kyllä sekin riitti aiheuttamaan huolta siitä, miten pärjätään, jos töitä ei olekaan.

    Ihana uni sulla <3 Pian se on totta!

    1. Ehkä näillä yt:illä on jokin tarkoitus. Itse olen kohtalaisen varma, että omalla kohdalla työt jatkuvat jossain muodossa. Ja mikäli tulee epämukavia muutoksia työsuhteeseen, niin tuleva mammaloma tulisi enemmän kuin hyvään paikkaan. Mutta en tuo raskautta ilmi ennen kuin kuviot ovat selvät, kun luottamus työnantajaa kohtaan ei ole tällä hetkellä kovinkaan suuri…

      Ihanaista ja aurinkoista toukokuun jatkoa sinulle ja pienelle elämän alulle <3

      1. No jopas nyt on. Nimittäin täälläkin painiskellaan YT-kuvioiden kanssa. En vielä ole kirjoittanut asiasta omaan blogiini kun muutuin tuon myötä niin vainoharhaiseksi että en halua pienintäkään pelkoa mun tunnistamisesta (ja nyt kuitenkin kerron täällä, höhlä minä). No, omaan blogiin olisi ehkä tullut myös spekuloitua jotain tarkempaa tilanteeseen ja työhön liittyvää, joko olisi ollut hyvin köyhä teksti tai sitten paljastumisvaara. Ja itselläni ihan samat ajatukset, en halua paljastaa tilannettani ennen ratkaisuja koska en luota ylimpään johtoon sitten yhtään. Tiedostan, että vaikka on miljoona seikkaa mitkä tukisivat sitä, että saisin jäädä niin on ainakin yksi selitys millä mut voi myös yksiselitteisesti passittaa kilometritehtaalle. Paha vaan, että mun pitäis reilun viikon päästä palata töihin ja mun maha on TURPEA.

        Ja ei tässä kohdin ihan kaikkein mukavimmalta tuntuisi menettää työpaikkaa. Mekin juuri tämä kämppä ostettiin ja kaikenlaista hankintaa olisi luvassa vauvantarvikkeiden lisäksikin. Niin ja kun mä vielä viimeistelen tuota tutkintoani, niin en saisi edes rahaa yhtään mistään jos jäisin työttömäksi/lomautetuksi. Aaagh… Välillä tuntuu, että suurin lohtuni on, että koko tämä YT-pähkiminen on vielä turhaa kun koko firmaa ei tätä menoa välttämättä ole olemassa siinä vaiheessa kun olisin palaamassa. Toisaalta hopeareunuksena on myös tämä raskaus, vaikka potkut tulis niin töitten etsimisen sijaan siirryn kuitenkin mammikselle ja sitten aikanaanhan sitä työnhakua voisi sitten miettiä kaikessa rauhassa.

        1. Kurja tilanne sullakin 🙁 Pidän peukkuja molempien teidän puolesta!

          Ja tosiaan kun meillekin jäljelle jääneille tulee muutoksia työtehtäviin niin on todella kiva jäädä mammalomalle ja katsoa sitten mitä tarjotaan, kun palaa töihin. Jos edes palaan tuonne samaan paikkaan.

          1. Taisi siis plussa-tuulien myötä tulla muitakin tuulia, merkillistä sattumaa tai sitten vain niin tätä päivää! Ikävää joka tapauksessa 🙁

            Tsemppiä myös Tindekalle! Eiköhän me tästä jotenkin selvitä vaikka tällä hetkellä itsellänikin on paha pelko siitä ettei työt jatku… Vaikka minullakin kaikki merkit viittaisivat siihen ettei pitäisi olla hätää, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

             

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *