Tänään on maanantai. 4 yötä perjantaihin. 4 päivää epätietoisuutta ennen vastauksia antavaa ultraa.

Lapsen saamiseen liittyvä odotus on kenties jokin luonnon järjestämä keino saada tulevan äidin kärsivällisyyttä lisääntymään tulevia koitoksia varten. Kärsivällisyyttä tarvitaan ainakin alun yösyöttöjen ja -valvomisten kanssa. Uhmaikäisen kanssa kärsivällisyys on varmasti monesti koetuksella, murkkuiästä ja kaikesta muusta puhumattakaan. Ennen kuin pääsen testaamaan omaa kärsivällisyyttäni näiden asioiden kanssa, on minun kärsivällisesti odotettava perjantaihin saakka, jotta tiedän onko niitä yövalvomisia odotettavissa lähitulevaisuudessa vaiko ei. En tiedä tekeekö tämä alun odotus minusta yhtään sen kärsivällisempää tai parempaa äitiä, mutta sen tiedän että jos ja kaikki menevät hyvin, olen enemmän kuin onnellinen äiti <3

Omat tunteet, ajatukset sekä toivo tämän raskauden suhteen vaihtelee edelleen. Raskausoireet ovat pysyneet ennallaan eikä pienenpientä (ällövaroitus) veristä limaklönttiä lukuunottamatta ole ollut vuotoa. Tosin tuokin riittää lisämään huolta jo ihan tarpeeksi… Menkkamaista juilimista on silloin tällöin, mutta tiedä sitten mikä normaalia raskauteen liittyvää, tai minun kohdalla vielä siitä vatsanalueen leikkauksesta johtuvaa. Ei auta siis muu kuin odottaa kärsivällisesti perjantaihin.

Mikäli tämä osoittautuu keskeytyneeksi keskenmenoksi, niin jää myös nähtävästi millä mielin ja missä vaiheessa sitä haluaa ryhtyä uuteen odotukseen… Mutta mietitään sitä lisää mikäli tarpeen. Nyt ei vielä murehdita sitä mitä ei ole vielä (ainakaan todisteusti) tapahtunut!

Rv 7+2?

Haaveissani olisin viettänyt ystävänpäivää ilouutisien kanssa. Tänään oli tarkoitus kertoa vauvauutisia näitä kovasti odottavalle tulevalle tädille. Ja koska asiat eivät pääsääntöisestikään mene niin kuin toivoisin, niin ei mennyt tämä päiväkään 🙁

Ultrassa ei löytynyt sydänääniä. Alkio ei myöskään vastannut kokonsa puolesta viikkoja vaan oli paljon pienempi, hädin tuskin kuudennella viikolla. Ei mukavia uutisia. Lääkärin mukaan kaikki voi kuitenkin olla hyvin vaikka on olemassa se toinenkin vaihtoehto. Ensi viikon perjantaina uusi ultra. Blaah.

Keskeytynyt keskenmeno. Siinä uusin hakusanani googleen. Tutkin mitä raskausoireille tapahtuu näissä tapauksissa. Joillain loppuu seinään ja joillain vasta kun menehtynyt alkio saadaa pois kohdusta. Minulla oireita on edelleen. Rinnat ovat arat ja paha olo on vain voimistunut päivä päivältä. Tiedä häntä.

On kohtalaisen yleistä, että raskausviikot eivät vastaa viimeisten kuukautisten mukaan laskettuja viikkoja. Minulla on kuitenkin varsin vahva epäilys ja osittain jopa tietämys hedelmöityspäivästä, joten sen johdosta tuo viikkojen väärin laskeminen tuntuu epätodennäköiselle. Ehkä munasolu ei irronnutkaan silloin kun lääkäri epäili? Milloin lapsi sitten olisi saanut alkunsa? Minulla on vain tuo yksi kerta muistissa ja mielessä, joten muista mahdollista hedelmöitymispäivistä minulla ei ole mitään tietoa.

Mutta eipä tässä auta kuin odottaa. Täytynee soittaa neuvolaan ja perua/siirtää tulevalle viikolle sovittu aika. Jos jotain positiivista asiaan hakee, niin alkio oli ainakin kohdussa eli ihan oikeassa paikassa. Jostain syystä se tuntuu nyt vain aika laimealle lohdulle… Blaah!