Tämä biisi osui ja upposi. Olen kuunnellut sitä useampia päiviä repeatilla ja TÄYSIÄ! Tälläkin hetkellä se soi taustalla ja kyynel vierii poskelle. Oman elämäni Lauri ei laulanut tätä minulle aikanaan. Entä jos olisi laulanut, olisinko uskonut… Vai olisinko kuitenkin ottanut miehen käyttökelpoisen, mut puolet vaan? Onkohan ne puolet edelleen varastossa vai olenko jo saanut kokonaisen miehen? Jostain syystä tuntuu, että edelleen puolet vaan sillä surullinenhan minusta tuli. Hmm.. Vai olenkohan kuunnellut tämän putkeen jo liian monta kertaa… Varmaa on pelkästään se, että nyt tekisi mieli vetää kunnon perseet! Perjantai <3

Tiedäthän ihmisen, jonka rakkaus näännyttää
Kaikki muu arvokas, aina toiseksi silloin jää
Juuri niin, tunteisiin minä itseni uuvutin
Nyt kun oon, raapinut vähän voimia takaisin
Uuden onnen alttarilla vielä kerran kaikkea minä uhrata en voi

Näetkö sen surullinen susta tulisi aikanaan
Sillä miehen saat mutta puolikkaan
Lähellä sua rehellinen mä en olisi milloinkaan
Sillä miehen saat, mutta puolikkaan

Tiedäthän lapsuuden, joka kuohuna kiiruhtaa
Itsekkään aikuisen, joka läsnä ei ollutkaan
Juuri niin, pettänyt olen lapseni kertaalleen
Näetkö sen, miksi en, voi syöksyä rakkautteen

Uuden onnen alttarilla vielä kerran minä uhrata en voi
Näetkö sen surullinen susta tulisi aikanaan
Sillä miehen saat mutta puolikkaan
Lähellä sua, rehellinen mä en olisi millloinkaan
Sillä miehen saat, mutta puolikkaan

Sen sä saat jos sä tahdot silti sen
Sen sä saat miehen käyttökelpoisen
Mut puolet vaan laitan puolet varastoon
Kunnes taas rakkauteen mä valmis oon

Näetkö sen surullinen susta tulisi aikanaa
Sillä miehen saat mutta puolikkaan
Lähellä sua rehellinen mä en olisi milloinkaan
Sillä miehen saat mutta puolikkaan.

Read more: http://artists.letssingit.com/lauri-tahka-lyrics-puolikas-c999kfx#ixzz2vHkh8VPD
LetsSingIt – Your favorite Music Community

Onko sinun haaveet toteutuneet?

Pysähdyin eilen tähän kysymykseen ollessamme miehen lapsen käyttäytymishäiriöön liittyvän kuntoutuksen perhetapaamisessa. Sitä ennen oltiin käyty läpi molempien poikien tilanne, harrastukset ja se kuinka he ovat vuoden aikana kehittyneet. Myös mieheni kertoi, että hän on saanut viimein toteuttaa useita unelmiaan ja kertoi olevansa tähän hetkiseen tilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen. Lopuksi toinen ohjaajista kysyi minulta, oletko sinä saanut toteutettua omia haaveitasi. Öö.. ää.. niin.. tota… Ensinäkin olin hyvin hämmentynyt, että tätä kysyttiin MINULTA! Minut otettiin huomioon tässä perhetapaamisessa, olin osa perhettä. Wau! Ehkä se ettei vastausta kysymykseen löytynyt lainkaan johtuu tästä hämmennyksestä. Tai sitten olen laittanut omat haaveeni taustalle ja keskittynyt vain muiden haaveiden toteuttamiseen. Joka tapauksessa tämä ajatus jäi pyörimään mielessäni.

Mitä haaveita minulla on, ja ovatko ne toteutuneet?

Asiaa mietittyäni muistan, että niin kauan kuin muistan olen vastanut haaveita koskevaan kysymykseen, että haluan onnellisen perhe-elämän. Myös terveys ja vakaa taloudellinen tilanne ovat ne mitä olen pitänyt tärkeänä, mutta perhe on ollut aina haave numero yksi. Onko haaveeni toteutuneet? Minulla on (uusio)perhe ja olen välillä jopa onnellinen. En kuitenkaan voi sanoa haaveideni toteutuneen. Vielä. Ainakaan kokonaan. Oma, yhteinen lapsi saisi meidän perheen tuntumaan enemmän perheeltä, ja uskoisin myös kaipaamani kokonaisen onnen löytyvän sitä kautta. Se on minun haaveeni.

”Muista pitää puolesi”, oli ohjaajan viimeiset sanat minulle. Ja niin lupaan tehdä. Iloitsen muiden haaveiden toteutumisesta omiani unohtamatta. Ja muistan elää myös itselleni enkä pelkästään muita varten.