Siivet

Kaikki mikä ei tapa vahvistaa. Viimeisimmästä koettelemuksesta on selvitty niin henkisesti kuin fyysisesti yllättävän hyvin. Ehkä tämä kokemus tekee minusta sitten jollain tapaa vahvemman; kun kerta tästäkin on selvitty, niin ehkei ne pienet vastatuulet kaada minua jatkossakaan.

Perjantaina sain itkuni itkettyä miehelleni. Siinä purkautui varmasti se suru, jonka sain työpäivän ajaksi kätkettyä sisääni. Lauantai aamuna syvää huokaisten asetin itseeni kohdun supistukset laukaisevat tabletit, ja jäin odottamaan tulevaa. Kipuja osasin odottaa, mutta kivun voimakkuus kuitenkin osasi yllättää. Sairaalasta ei ihan turhan takia annettu panacodeja matkaan.. Itse ”tyhjentymisen” olin ajatellut dramaattisemmaksi kokemukseksi. Käytännössä se oli vain plumps pönttöön ja ajatus, että sinne se meni. Seinän takana lapset riiteli samanaikaisesti jostain tietokone pelistä ja mies oli rakentamassa autotallia. Kipujen ollessa pahimmillaan mietin kyllä kieltämättä, että eikö sitä prkl edes tässä kohtaa saisi olla rauhassa… Mutta tästäkin huolimatta selvisin tästä kunnialla, ja sunnuntaina aamulla olin jo reippain mielin jumpassa (hieman kyllä mietitytti kuinka hyvin vuodan loikkiessani siellä, mutta vuoto pysyi aisoissa). Jälkivuotoa on edelleen kuukautisvuodon verran, ja kyllähän sitä pitäisi vielä jonkin aikaa tullakin… Ja saakin luvan vuotaa kaikki rieppeet pois! Uuteen yritykseen en kiirehdi, mutta aiemmista epäilyistä huolimatta en lykkää vauvahaaveita hyllyn perälle vaan haaveet ja vauva tulee sitten kun niiden aika on – kunhan nyt ei taas vuosikausia joutuisi odottamaan!

Kiitos kaikille tsemppiviesteistä ja myötäelämisestä! Jos jaettu ilo on paras ilo, niin jaettu suru on puolestaan helpompi kestää <3

Itselläni tämän(kin) kaiken jälkeen päässä soi Jani Wickholmin biisi siivet. ”Kuinka paljon siivet maksaa, ei niitä rahalla voi ostaa. Haavoilla kai ne ansaitaan, kun uskoo melkein mahdottomaan…” -Eiköhän näillä kaikilla haavoilla ole ansaittu jo kyllin kantavat siiveet, niin vahvat että niillä kannattaisi jo toisenkin ihmisen, oman pienen ihmisen <3

suhteet oma-elama
Kommentit (1)
  1. Olet ihailtavan reipas!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *