Trick or sleep?

Se olisi Halloweenien aika. Karkki vai kepponen? Kummitusjuttuja ja kiljuntaa. Sitä on luvassa tänään, meillä on lasten Halloween juhlat. Apua. Onko pakko? Jos saisin päättää, niin tämän viikonlopun haluaisin olla rehellisesti lapseton. Ottaa illalla lasi punaviiniä ja katsoa elokuvaa. Tai vain olla ja tuijottaa kattoon. Nyt ei riittäisi voimia mihinkään ylimääräiseen hälinään.

Haaveilen omasta lapsesta, ja nyt viikonloppuna en haluaisi lapsia ollenkaan. Voiko näin ajatella? Jos mieheni lapset olisivat minun omia, tuntuisiko minusta nyt samalle? Voinko äitipuolena valita, että tänään haluan olla teidän kanssa, mutta huomenna en? Itse ajattelen, ettei kyseistä ”valintatilannetta” tule omien lasten kanssa. He ovat siinä. Piste. Sen uskon, että vastaavia oman ajan kaipuita tulee omienkin lasten kanssa, mutta ei samalla tavalla. Ainakin omalla kohdalla omat lapset ovat toivottua, miehen lapset nyt vain sattuivat kuulumaan kauppaan. He ovat siinä enkä valita/kärsi siitä mitenkään pääsääntöisesti. Mutta jos heitä ei olisi, en uskoisi toivovani, että voi kumpa miehelläni olisi kaksi lasta jo ennestään! Tässä ehkä asian pointti.

Surkuttelin työkaverilleni kotona odottavaa härdelliä. Hän ehdotti, että voisin käydä mukavaan asentoon sohvalle, laittaa valkoisen lakanan päälleni ja esittää nukkuvaa kummitusta. Ei huono ajatus!

HAPPY HALLOWEEN!!!