Onnellisia sattumuksia ja värittömiä vaatteita
Eeva Kolu sen tiesi: kannattaa sanoa ääneen, mitä haluaa. Blogiin kirjoittaminen toimii myös.
Vielä perjantaiaamuna olin pettynyt vaatekaappiini, kun sieltä ei löytynyt täydellisen monipuolista mekkoa pitkään ja vaiherikkaaseen päivään. Mutta nyt löytyy!
Minulla jäi automatkan ja koulutuksen alkamisen väliin reilu tunti aikaa tehdä täsmäiskuja suosikkivaateliikkeisiini Helsingin keskustassa. Ja Noa Noasta minä sen löysin, monipuolisen luottovaatteen. Mekko on siisti mutta mukava. Lämmin mutta ei talvisen tunkkainen. Mekko olisi myös selvinnyt rypistymättömänä aamupäivän automatkasta, jos olisi ollut jo silloin omani. Nyt se selvisi hienosti ravintolaillallisesta, sillä kävin vaihtamassa sen ylleni yliopiston vessassa koulutuksen jälkeen. Tulevina viikkoina se on luultavasti lempivaatteeni töissä ja pidän sitä aina kun vain kehtaan. Ennen kuin tulee liian kevät neulemekolle.
On muuten todella paljon helpompaa, taloudellisempaa ja järkevämpää täydentää vaatekaappia ostoslistan mukaan. Kun tietää, mitä tarvitsee, voi keskittyä sen etsimiseen eikä tule tehneeksi joutavanpäiväisiä harhaostoja. On myös aika mukavaa, että näin kypsässä kolmen kympin iässä osaa jo melko hyvin ennakoida, mitä vaatetta tulee käyttämään kauan. Sellaiseen vaatteeseen voi turvallisin mielin sijoittaa hieman enemmän rahaa, koska se tulee maksamaan itsensä takaisin. Minulla ei nykyisin ole käytettävissäni yhtään sen isompaa vaatebudjettia kuin parikymppisenä opiskelijanakaan – jos tuntuu että rahaa on jopa vähemmän – mutta olen oppinut käyttämään rahani järkevämmin. Luulen. Olen oppinut jättämään ihan kivat vaatteet kauppaan. Samoin ne, joille ei löydy vaatekaapistani paria. Ja ne, joille minulla ei ole oikeasti käyttöä, vaikka pukeutumisunelmissani haluaisin että olisi. Senkin olen oppinut, että jos sattumalta löytää jonkin monikäyttöisen täydellisyyden, se kannattaa ostaa, vaikka sillä hetkellä teksisi tiukkaa. Sitä ei nimittäin takuulla löydy sitten, kun etsii tai oikeasti tarvitsee. Tämä koskee esimerkiksi mustia korkokenkiä.
Ja tietysti on kätevää, jos vaatekaapin värimaailma on helposti yhdisteltävissä. Tämä tosin toteutuu ihan yrittämättä. Vein aamupäivällä paksuimpia villavaatteita ulos tuulettumaan ja oskarinoksa näytti tältä:
Nauratti itseäkin. Harmaata, mustaa, ruskeaa. Jos Raissi on Tikkurilan värikartta, minä taidan olla ehta harmaavarpunen.
Jos muuten puhutaan pitkäikäisistä vaatteista, voiton vie ehdottomasti tuo oskarinoksassa toisena roikkuva villatakki, jossa on oranssia. Siskoni kummitäti on neulonut sen vuonna 1982! Ja se on edelleen kuin uusi. Veikkaan, että siskoni katuu, että tuli joskus teininä antaneeksi sen minulle. Minä en takuulla anna sitä enää takaisin.