Olen päättänyt oppia tekemään pitsaa. Sen vuoksi on tänä syksynä leivottu lätty jos toinenkin. Nyt uskallan jo rehvastella, että saatan toisinaan päästä ihan kelpoihin tuotoksiin. Uskallan jopa jakaa muutaman kokeilunhaluisen kotikokin niksin. Joten olkaapa hyvät, tässä pitkän ja lyhyen kaavan pitsavinkkejä:

Pitkä kaava

Koska pitsanteko lähtee liikkeelle pohjasta, aloitetaan niksiosiokin pohjasta. Monet kotipitsamaakarit vannovat jääkaapissa yön yli kohotettujen taikinoiden nimiin. Hyviä ne ovatkin ja keventävät pitsaprojektia siinä mielessä, että taikinan vaivaamisen voi hoitaa jo edellisenä päivänä. Minulle on kuitenkin tuottanut ylivoimaisia vaikeuksia muistaa tehdä taikina ajoissa. Toiseksi paras taikinavaihtoehto löytyykin durumvehnäjauhopussin kyljestä. Itse olen useimmiten tainnut käyttää Myllyn Parasta.

Seuraavaksi keitetään tomaattikastike. Olen testannut monta reseptiä, mutta ei siitä mihinkään pääse, että Eeva osaa tämänkin parhaiten. Eevan tomaattikastikkeen resepti löytyy täältä. 

Lopuksi ei enää tarvitse kuin taputella ohuenohuet pitsapohjat, latoa päälle valitsemansa täytteet ja paistaa pitsat rapsakassa lämmössä. Meidän kestosuosikkimme on pitsa, johon tulee mozzarellaa, ilmakuivattua kinkkua, oliiviöljyä ja rucolaa tai basilikaa. Tällöin pohjan kanssa paistetaan ainoastaan mozzarella. Muut ainekset heitellään päälle, kun pitsa vedetään uunista. Eikä se pitsa siitä pilalle mene, jos sattuu epähuomioissaan paistamaan ilmakuivatut kinkutkin. Kröhöm. Kokeiltu on ja hyvältä maistui. Sen sijaan kuvassakin näkyvät taatelit jätän toiste laittamatta. Kiitos ideasta Kodin Kuvalehti 22/2014, mutta minä napsin taatelit mieluummin vaikka jälkiruokana.

Lyhyt kaava

Koska taikinan tekeminen ja kohottelu vie aikaa, ei pitsa yleensä ole mitään pikaruokaa. Paitsi, jos on pitsaa pitkän kaavan mukaan tehdessään tehnyt taikinaa tuplasatsin ja esipaistanut pakastimeen valmiita pitsapohjia! Tämä idea on peräisin Isyyspakkauksesta, ja se on suorastaan mullistava. Vaikka pakastetut pohjat eivät tietenkään ole aivan tuoreiden veroisia, ne kuitenkin mahdollistavat sen, että kotipitsaa voi loihtia arkiruoaksi jopa vajaassa puolessa tunnissa. 

Kun pitsaa tehdään lyhyen kaavaan mukaan, oikaistaan myös kastikkeessa. Silloin ei keitellä tomaattikastikkeita, vaan levitellään kastikkeeksi ohut kerros ranskankermaa. Ranskankerman kaveriksi sopivat hyvin samat täytteet kuin pitkässäkin kaavassa. Oma suosikkini on kuitenkin versio, jossa ranskankerman päälle heitellään juustohöylällä leikeltyjä kesäkurpitsasiivuja ja jotain pehmeää vuohenjuustoa. Päälle voi lisäksi rouhia kevyesti mustapippuria ja pirskotella muutaman tilkan juoksevaa hunajaa. (Ja halutessaan ripotella vielä jotain juustoraastettakin. Minulle on kuitenkin riittänyt  vuohenjuusto.)

Sen sijaan pitsaa pikän kaavan mukaan tehdessään kannattaa tomaattikastiketta huoletta keittää iso satsi, sillä silloin on jo seuraavankin päivän ruoka puolivalmiina!

Pitsanteon haparoivat ensiaskeleet on nyt otettu. Seuraavaksi alan hifistellä paistolämpötilaa ja -aikaa. Siinä sivussa etsin lisää hyviä täytevaihtoehtoja.

Niin ja yritän opettaa jälkikasvuni syömään pitsaa…