Rispektit suomalaisäideille
Terveiset arktisesta Helsingistä! Olen nyt muutaman päivän kipuillut oikean vaatetuksen suhteen autossa hikoilevien ja ulkona palelevien vauvojen kanssa. Kyntänyt lumipenkkaa kaksosrattaiden kanssa lumipyryn iskiessä naamaan. Ajellut neljän ruuhkassa ja yrittänyt navigoida kieli keskellä suuta lumen peittämillä kaistoilla takapenkin kitinän säestämänä. Ja ihmetellyt, miten ihmiset saavat itsensä ulos vielä illalla, vaikka pimeys valtaa kadut jo ennen iltaviittä.
Ja jo tällä perusteella pitää antaa järkyttävät rispektit kaikille suomalaisille äideille ja iseille! Nämä säät vaativat ihan eri kaliiberin valmistautumisen ja pukeutumisen kuin mihin olen Keski-Euroopassa tottunut. Vaikka tykkään talvesta ja lumesta, niin pari kertaa olen mutissut ”vähempikin lunta ja tuulta kyllä riittäisi”… Onnekseni pakkasin mukaan paksuimmat vaatteet: toppapuvut ja villahaalarit, paksut pipot ja tumput. Kaikkia on jo käytetty ja hyväksi havaittu, paitsi välikausihaalarit hikoiluttavat autossa.
Suomiloma on siis kunnolla potkaistu käyntiin. Lentomatkalla vauvat olivat väsyneitä ja vuorovedolla huusivat ensimmäiset puolitoista tuntia (pahoittelut kanssamatkustajille…), minkä jälkeen vuokra-autoa jouduttiin odottelemaan lähes tunti Helsinki-Vantaalla. Sittemmin olen ehtinyt nähdä ihania ystäviä sekä syönyt viiliä, ruisleipää ja savukalaa. Vauvatkin ovat tottuneet lomarytmiin ja malttaneet lopulta nukkua, vaikka päivittäin ovat nähneet uusia aikuisia, lapsia ja paljon mielenkiintoisia tavaroita. Kauppojen vauvanruokia notkuvat hyllyt ovat olleet todella iloinen yllätys ja vauvojen sosemäärät ja -maut ovatkin pompanneet aivan uusille tasoille.
Mies lähti aamulla maailmalle töiden pariin ja me jatkamme lomailua kolmestaan. Huomenna menen katsastamaan muutaman lastenvaatekaupan, joista sain vinkkiä täällä ja muutaman Etelä-Suomessa vietetyn päivän jälkeen matka jatkuu kotikonnuille.
Onhan täällä Suomessa aika ihanaa, tuosta päiviä jatkuvasta lumipyrystäkin huolimatta. :)