Blogi puhuttaa jälleen Vauva.fi:ssä
Edellisen postaukseni kommenteissa eräs lukija vinkkasi keskusteluketjusta, jossa jälleen ruodittiin Matkalla perheeksi – blogia. Blogista on keskusteltu jo parikin kertaa aiemmin ja yhden keskustelun kommentteihin vastailinkin aivan muutamia viikkoja sitten täällä: blogit/matkalla-perheeksi/blogi-vauvafi-keskustelun-kynsissa.
Toisaalta eräs lukija kommentoi jo tuolloin miten ”Outoa itseensä käpertymistä on vielä vauva-arjen keskelläkin murehtia sitä, ”mitä minusta ajatellaan!?””. Toden totta, nämä keskusteluketjut ja (enimmäkseen) ikävät kommentit ovat tuntuneet melko toissijaisilta sitten maaliskuun kolmannen päivän. Mutta edellisen postaukseni kommentoija heitti linkin hieman siihen tyyliin, että vastinetta odotettaisiin…
Toisaalta yksi lempibloggareistani Naiseudesta-blogin Rosanna muistutti, kuinka keskustelupalstalle päätymisen pääsemisen voi ottaa meriittinä, joten vau! Prosessi on jo aivan loppumetreillä ja Hesarin jutunkin tuoma vartin julkisuus jo aikaa sitten kadonnut – ja edelleen tästä jauhetaan. No, aihe on mielenkiintoinen, monisyinen ja ajatuksia herättävä, joten kyllähän siitä piisaa keskusteltavaa.
Vastailen nyt osaan noista kommenteista. Jo vastattuihin juttuihin (esim. miksi kaksoset, XY-alkio jne) en ala enää kommentoimaan, niistä löytyy aiemmista kirjoituksista.
”Siis tämä ”äiti” oli itse kysynyt jos sisko alkaisi lahjoittajaksi. Päivän mietittyään lähti rumbaan. Ja useammassa postauksessa on puhuttu masennuksesta, ja myös siitä että mm. psykologi on pohtinut onko prosessi liian kuormittava tälle sisko luovuttajalle.”
Kyllä vain, tämä äiti (ei tässä mitään heittomerkkejä tarvita, huom.) kysyi omaa rakasta siskoaan munasolun luovuttajaksi. Sisko oli periaatteessa heti messissä, mutta toki mietti asiaa paljon mm. henkiseltä kantilta. Se lienee ymmärrettävää, onhan tämä aika iso juttu! En kyllä ymmärrä, miten siskon lievä (tämä oli kommenteissa vääntynyt vakavaksi…) masennus liittyy mihinkään? Lievää tai keskivaikeaa masennusta on todella usealla, eikä se tee ihmisestä yhtään sen tyhmempää tai alisteisempaa. Tästä on kirjoitettu paljon esim. perheblogeissa Minä ja mun pää + nää sekä Ei beigeä. Psykologi ei myöskään koskaan sanonut, että prosessi olisi liian kuormittava, hän vain haastoi siskoani miettimään tarkkaan. Siskoni siis keskusteli asiasta oman psykologinsa sekä myös Jenkkipsykologin kanssa, mikä on siis todella hyvä! Hän ainakin oli pohtinut asiaa usealta kannalta ja itse en tietenkään ollut noissa keskusteluissa missään vaiheessa mukana. Siskoni on muuten tällä hetkellä kyläilemässä täällä tulevia kummijuhlia varten! 🙂
”Eettisempää olisi ollut ottaa synnyttäjä Intiasta. Silloin olisi voinut taata esim koulutuksen, terveydenhuollon tms muutamalle perheelle. Miten tekee eettisemmän, että joku mällää saamansa rahat disneylandiin kuten tässä??”
Sijaissynnyttäjäksi ei lähde kukaan vain Disneylandin kiilto silmissä, mutta köyhä intialainen voi joutua lähtemään siihen asunnon saadakseen. Ja juuri tämän halusimme välttää, että sijaissynnyttäjä olisi lähtenyt prosessiin pakon edessä – silloinhan me käyttäisimme tämän henkilön ahdinkoa hyväksemme! Meille eettisempi vaihtoehto oli saada sijaissynnyttäjä, joka lähtee prosessiin halusta auttaa.
”Mietin, että eikö tämä bloggaaja ole aika helposti tunnistettavissa. Postannut kuvia häistään, kertonut urheilutuloksistaan jne”
Olen heti blogin alkumetreillä sanonut, että kun prosessi on ohi tulen ilomielin omalla naamallani esiin, toivon sitten samaa myös kritiikin esittäjiltä. Useat tuttavat ovatkin jo Hesarin jutun perusteella meidät tunnistaneet.
”Ihmettelen kyllä miestä joka tuollaiseen lähtee.” / ”Voin kyllä kuvitella. Joku hiukan hiljainen tossukka, jonka ensimmäinen naiskontakti tapahtui vasta vanhemmalla iällä tuon kyseisen naisen kanssa.” /”Miksi mies ei vain etsinyt hedelmällistä naista jos kerran itsekin halusi lapsen?”/ ”No tämän takia juuri halusinkin tietää, että millainen mies moiseen suostuu. Kyllähän naisen hedelmällisyyden voi päätellä ulkonäöstä. Joku kuiva ryppyinen korppu ei ole ykkösvalinta millekään testosteronisonnille.”
No nythän tämä muuttuikin syvälliseksi, mutta kyllä nämä vauva.fi keskustelijat ovat taitavia luonteenkartoittajia – hiljainen tossukka ja kuiva korppu – se ollaan me! :))))) Joku saattaa olla toisen ihmisen kanssa rakkaudesta, eikä fysiikasta. Se näköjään ei ole niin itsestäänselvää kuin voisi olettaa…
”Ja tuo, että prosessissa on myös mutkia matkassa on ihan hyvä. Ettei lasta automaattisesti merkata heille, jotka sen rajan yli kantavat. Muutenkin hämärää väittää naista synnyttäneeksi, joka ei sitä ole tehnyt. Äiti voi olla kuka vain, mutta jos lähdetään valehtelemaan papereissa biologiseksi äidiksi…”
Tähän vain pieni huomautus, että mehän emme ole missään vaiheessa valehdelleet mitään. Toimitimme vaaditut dokumentit juuri sellaisenaan, kuin ne pyydettiin. Tämän lisäksi meiltä pyydettiin erikseen jälkikäteen todistusta minun raskaudesta, jota meillä ei luonnollisesti ole.
Loppuun vielä pari kommenttia, jotka vastaavat enemmän omaa ajatusmaailmaani ja ansaitsevat palstatilaa myös täällä:
”Se on hyvä huudella sellaisen, joka ei ole kohdannut lapsettomuutta saati sitä, että kohtu puuttuu täysin, ei ole muuta kuin se adoptio tai jos rahaa on niin sijaissynnytys. Monesti täällä nämä huutelijat on niitä, joilla on biologisia lapsia/pystyvät lisääntymään normaalisti, omalla kohdalla koetaan oikeudeksi lapsen saaminen, mutta isoa meteliä pidetään siitä, että lapsettomille pitää kelvata toisten lapset, omia ei saa väkisin alkaa tekemään kun ei luonto tarkoittanut jne, mikään argumentti ei siinä auta, kun lapsettomat on vaan kerrassaan niin helvetin itsekkäitä paskoja. Eihän se nyt riitä, että on kokenut lapsettomuuden tuskan, pitää nyt ihmisen kestää pilkkaamista ja arviointeja olisiko edes kykenevä vanhemmaksi kun on tuollainen maho, ja päälle vielä kantaa maailman synnit harteillaan kun ei halua pelastaa kotiinsa kaikkia kodittomia lapsia, kissoja, undulaatteja ja puliukkoja, vaan haluaa nyt hemmetin ahnehtija ihan oman lapsen! :O Ja joo, mulla on lapsia, mutta olen seurannut näitä keskusteluja aina aika-ajoin.
Sekö on ihan ok, että vanhemmaksi henkisesti ja psyykkisesti täysin kykenemättömät saavat lisääntyä kuin rikkaruohot, sitten itketään huostaanottoja ja sossun rahoilla eletään. Samaan aikaan jyrkästi evätään joltakin fyysisen esteen vuoksi mahdollisuus tulla vanhemmaksi, vaikka tämä kykenisi sekä henkisesti että taloudellisesti riippumattomaan elämään perheineen? Just.”
”Vanhemmuus kun on paljon muutakin kuin se, että olet biologisesti kykenevä saamaan jälkeläisiä. Suurin osa meistä taitaa olla biologisesti kykeneviä lisääntymään, mutta kaikki meistä eivät silti ole kykeneviä vanhemmiksi.
On henkisesti/neurologisesti sairaita vanhempia, jotka laiminlyövät lapsen hoidon ja/tai eivät pysty turvaamaan hyvää ja tasapainoista kasvuympäristöä, on alkoholisti- ja narkkarivanhempia, jotka aiheuttavat vain pahaa lähipiirilleen ja saavat silti lapsia, joiden kasvatuksesta yhteiskuntamme huolehtii tavalla tai toisella. Lastensuojelussa töitä tehneenä olen nähnyt näitä tapauksia ihan riittävästi.”
”No kyllähän se v. 2016 on turhaa lätinää vetää jotain evuluutio/luonnonvalinta-kortteja pöytään! Pitäisikö ihmisten edelleen kuolla helpostihoidettaviin tauteihinkin, vaikka niihin on hoito, koska luonnonvalinta? Pitäisikö sikiöseulonnat kieltää, koska luonnonvalinta? Pitäisikö lopettaa ylipäätään kaikki sairaanhoito, luonto korjaisi heikot paskat jotka sairastuu, tai tyhmät jotka loukkaa itsensä..
Niin. Miksipä ei 2000-luvulla voisi käyttää apuna hedelmöityshoitoja tai kohdunvuokrausta, kun se on mahdollista.
En vertaisi tätä tapausta siihen, että rikas mies ostaa vaimon köyhästä maasta, tai no kyllä siinä tapauksessa, että sijaissynnyttäjä olisi ollut pakotettu köyhyyden vuoksi vuokraamaan kohtunsa, mutta sitähän tämä pari ei halunnut, vaan valitsi naisen, jolla oli vapaus valita ja auttoi vapaasta tahdostaan.”