Laos – Mekongin vesillä
”Mother of waters” Mekong – joki on yli 4000km pitkä ja se virtaa Tiibetistä, Kiinan, Myanmarin, Thaimaan, Laosin, Kambodzan ja lopulta Vietnamin kautta Etelä-Kiinan mereen. Laosin läpi joki matkaa lähes puolet pituudestaan ja se on tärkeä osa Laosia, kalastuksen, energian saannin sekä liikkumisen suhteen.
Matkaohjelmaa pähkäillessämme, huomasimme sen olevan hieman haasteellista Indo-Kiinassa. Esimerkiksi tiet Laosissa ovat huonoja ja mutkaisia vuoristoteitä ja lentoyhteydetkään eivät olleet parhaimmat. Sitten kiinnostuimme jokiristeilystä ja päädyimme matkaamaan kaksi päivää Luang Prabangista Pohjois-Thaimaaseen vesiteitse. Mielenkiintoinen kokemus ja siirtymätaipale samalla kertaa!
Matkaan lähdettiin aamulla seitsemän aikaan ja meidän lisäksemme kapeassa ja pitkässä jokilaivassa ei ollut kuin amerikkalaiset tyttökaverukset sekä sveitsiläinen vanhempi pariskunta. Ja tietenkin opas, kokki/apulainen ja laivan ”kapteeni”. Ihan ensimmäiseksi saimme yksinkertaisen aamupalan sekä hieman tietoa tulevasta risteilystä. Matkaoppaamme oli hieman erikoinen kaveri, hän oli viettänyt edelliset lähes 20 vuotta munkkiluostarissa. Siellä hän oli oppinut englantia ja vastikaan siirtynyt maallisiin hommiin elättääkseen vanhempiaan ja sisaruksiaan. Mielenkiintoista sinänsä, että kun kysyimme hänen pitkästä pikkurillin kynnestään (tätä olin kammoksunut ihmetellyt jo aiemminkin) hän selitti sen osoittavan, ettei hänen tarvitse tehdä fyysistä, raskasta työtä. Eli omanlaisensa statussymboli. Hmm… entinen munkki?
Ensimmäinen tauko oli jo tunnin ajelun jälkeen, kun tutustuimme Pak Aon luolaan. Luolaa oli mainostettu meille jo aiemminkin Luang Prabangissa ja nyt näimme sen kätevästi osana jokiristeilyä. Luola ei itseasiassa kummoinen, mutta se on ollut piilopaikka aikoinaan alueen kuningasperheelle ja nykyään se on täynnä buddhapatsaita ja tärkeä kohde paikallisille. Tästä sitten jatkoimme matkaa paatissa loppupäivän, lounastaen lao – ruokaa, maisemia katsellen, lueskellen, matkatovereiden kanssa jutustellen kunnes saavuimme viiden maissa Pak Bengin pikkukaupunkiin, jossa yövyimme (ja josta kirjoitin lyhyesti jo täällä).
Seuraavana aamuna lähdimme edellistäkin aikaisemmin ja puoli seitsemältä vene jätti usvaisen Pak Bengin taakseen. Aamupalan jälkeen (jonka muuten saimme hotellista mukaan, laivalta saimme vain kahvia ja teetä) minä ja mieheni käperryimme tahoillamme nukkumaan. Vaikka Laosissa oli joka päivä tuskaisen kuuma (lähes 40 astetta!), oli se laivassa suorastaan vilpoisa aamun tunteina. Sinänsä raikas vaihtelu jatkuvaan hikoiluun, mutta itse taisin kylmettää alaselkäni siinä nukkuessa ja siitähän se sitten suutahti (lue noidannuolesta täällä).
Muutaman tunnin risteilyn jälkeen tutustuimme paikallisen Hmong – heimon kylään. Hmongit ovat vuoristokansa, joka elää alkeellisesti Pohjois-Laosin, Thaimaan ja Kiinan rajamailla. Vaikkakin oppaamme tämän kovasti kielsi, niin muiden lähteiden (lue: wikipedia) mukaan heitä on Laosissa vainottu, koska he auttoivat Yhdysvaltoja Vietnamin (Viet Cong) ja Laosin (Pathet Lao) kommunistejä vastaan. Hmongit uskovat edelleen henkiin ja shamaaneihin ja esimerkiksi heidän hökkelitaloissa ei ole ikkunoita lainkaan, etteivät pahat henget pääse sisälle. Siellä me länsimaiset turistit pyörimme, kuuntelimme ja katselimme kuinka sulassa sovussa koko kylä eleli villisikojen ja kanojen kanssa. Meidän siellä ollessamme lapset tulivat koulusta lounaalle ja he katselivat meitä hieman arastellen ja kummeksuen. Vanhukset hymyilivät meille leveästi harvahampaista ja ystävällistä hymyään.
Tämän jälkeen matka jatkui rennosti kuten edellisenäkin päivänä. Jossain vaiheessa lounastimme jälleen ihanaa lao-ruokaa, kunnes saavuimme neljän aikaan Thaimaan rajalle Huay Xaihin. Tämän jälkeen ajoimme reilun vartin tuk tukilla rajasillalle, jonka toiselta puolelta jatkoimme matkaa Chiang Rain kaupunkiin Thaimaassa. Emme ymmärtäneetkään miten kehittymätön Laos on, ennen kuin näimme vertailukohdan Thaimaaseen, joka näytti lähes länsimaalta Laosin hökkeleihin ja vesipuhveleihin verrattuna.
Laos oli mielenkiintoinen kohde, vaikkakin meillä se rajoittui vain Luang Prabangiin ja Mekong – joen maisemiin. Toivottavasti heidän, valitettavasti maaiman korruptoituneisiimpiin kuuluva, hallitus pystyy käyttämään kasvavan turismin parhaiten ja kestävän kehityksen mukaisesti kansan hyväksi. Aika näyttää.
