Sijaissynnytyssopimus – Osa 1

Sopimus sijaissynnyttäjän kanssa

Kuten lupailin jo täällä, niin lopultakin on aika eritellä ja tiivistää hieman sijaissynnytyssopimusta. Tämä sopimus on siis koko prosessin kulmakivi, joten on ensiarvoisen tärkeää, että me ymmärrämme sen tarkalleen.

Sopimus on myös pakottanut käymään läpi prosessin kaikki mahdolliset kompastuskivet ja pahimmat painajaiset. Tästä syntyivät muun muassa hieman alakuloiset postaukset testamentista ja tyhjän sylin pelosta. Olen myös lukenut useammankin kauhutarinan netistä, jotka osaltaan hälventyivät sopimusta tehdessä, koska sopimuksemme pitäisi estää vastaavanlaiset tilanteet – tai olen ainakin hyvin tietoinen, miksi ne tapahtuivat ja miksi meidän tilanne on erilainen niihin verrattuna.

Koska aihe on melko heavy ja tekstiäkin tullee paljon, jaan postauksen kahteen osaan. Toivottavasti asiasta kiinnostuneet saavat hyvän kuvan näiden postausten perusteella. Ja kysyä saa aina!

Sitten asiaan, eli

SIJAISSYNNYTYSSOPIMUS

Aivan alussa mainitaan muutamia yleisiä, mutta sitäkin tärkeämpiä asioita. Kuten, että sijaissynnyttällä ei ole biologista sidettä syntyvään lapseen (lapsiin), eikä myöskään oikeutta kasvattaa lasta omana lapsenaan. Hänellä on oltava ennestään ainakin yksi lapsi, hän on kykenevä raskauteen, hänen on henkisesti kykenevä sijaissynnyttäjäksi, hänellä ei ole rikosrekisteriä. Me, aiotut vanhemmat, olemme kykeneviä toimivaan vanhempina.

Seuraavaksi sopimus luettelee kaikki lääketieteelliset testit ja tutkimukset, joihin sijaissynnyttäjä suostuu. Sopimuksessa myös mainitaan, että aiotuilla vanhemmilla on oikeus tietää kaikki testitulokset, olla jopa läsnä mikäli se on soveliasta sekä myös oikeus pyytää sijaissynnyttäjää suorittamaan huumetesti milloin vain prosessin aikana.

Tämän jälkeen lista jatkuu kaikista mahdollisista kielloista, joista osa ymmärrettäviä (välttää liiallista kofeiinia, ei matkustusta 100 mailin päähän sairaalasta 30 raskausviikon jälkeen), osa hieman liioittelevia (ei saa käydä manikyyrissa ilman kasvomaskia). Mikäli sijaissynnyttäjä rikkoo kieltoja (ja täten siis omalla toiminnallaan vaarantaa alkioiden terveyden), katsotaan hänen rikkoneen sopimuksen ja joutuu korvaamaan takaisin kaiken maksamamme.

Sitten sopimuksessa eritellään kustannukset ja missä vaiheessa mitäkin sijaissynnyttäjälle maksetaan. Meidän on pitänyt jo tässä vaiheessa suorittaa iso summa sijaissynnytystoimiston hallinnoimalle escrow tilille, josta sopimuksen mukaan toimisto maksaa sijaissynnyttäjälle. Tällä menettelyllä varmistetaan siis sijaissynnyttäjän asema, että hän saa sovitun palkkion ja myös ettei raha liiku suoraan meidän ja sijaissynnyttäjän välillä. Me emme osta hänen vauvaansa, vaan korvaamme raskaudesta ja synnytyksestä aiheutuvan kivun ja säryn.

Me siis maksamme kaiken, ihan kaiken. Me maksamme sijaissynnyttäjän sairasvakuutuksen. Me myös maksamme kaikki omavastuut ja mitä vakuutus ei korvaa (deductibles, co-pays). Me maksamme sijaissynnyttäjän henkivakuutuksen, jossa edunsaajana on hänen perheensä. Kuten minulta kysyttiin täällä – niin kaiken kaikkiaan meidän rahallinen velvollisuus rajautuu kuolemantapauksessa henkivakuutukseen ja vaikeissa komplikaatioissa 24 päivään synnytyksen tai keskenmenon jälkeen (ja tässäkin tapauksessa, siis mitä jää sairasvakuutuksen jälkeen maksettavaksi).

Tämän jälkeen sopimus siirtyy ikävempiin asioihin ja niistä yritän saada postauksen aikaiseksi seuraavien päivien aikana, joten pysy kuulolla!

Kuva / Picture source

Perhe Raskaus ja synnytys

Paras maanantai ikinä

Untitled.jpg

Tästä maanantaista on kyllä vaikea tehdä parempaa. Aamulla nukuttiin pitkään, nautittiin rauhassa aamupala. Sitten käväistiin pari tuntia hikoilemassa ostoskaduilla, lähinnä taidegallerioita läpi käyden. Sen jälkeen biksut päälle ja rannalle!

Seminyak on aivan ihana. Olin alkuun hieman skeptinen, etenkin Kuta – beachesta olin kuullut etukäteen sen olevan ylikansoitettu turistiranta, möykkäävine baareine ja sisäänheittäjineen. No sitä se paljon onkin, mutta Kutan viereinen Seminyak ainakin näin middle seasonina on ihan huippu.

dsc07706.jpg

Ihmisiä on paljon, mutta ne katoavat kilometrien mittaiselle rannalle ja oman paikan löytäminen (ja aurinkotuoleista tinkaaminen) on helppoa. Ravintoloita on paljon, mutta ne ovat keskivertorantakahviloita huomottavasti elegantimpia ja tarjoilevat hyvää ruokaa twistillä. Vesi on ihanan viileää, aallot ja virtaukset sopivan pieniä turvalliseen uimiseen, mutta tarpeeksi suuret surffaamiseen ja muuten vaan vedessä pelleilyyn.

Otimme aurinkotuolit ihan vesirajasta, mutten malttanut edes Bintangiani (Indonesian suosituin olut) juoda loppuun, kun oli päästävä kokeilemaan surffausta. Edellinen, ja valitettavasti reissun ainoa(!!!), surffauskerta on ollut Hawajilla, josta kirjoitin pikaisesti täällä. Tällä surullisenkuuluisalla reissulla poltin jalkani ja loukkasin olkapääni, joka on muuten edelleen kipeä tietyssä taivutuksessa, eli jotain on rikki. :/ Tämän jälkeen on ollut selkäongelmia ja ties mitä, ja nyt oli sitten viimeinen mahdollisuus.

DSC07735.jpg

Onneksi uskaltauduin! Lauta pariksi tunniksi maksoi kokonaiset 1.5 euroa ja aallokon ”white water” oli passeli aloittelijalle. Minä ja muut wannabet siellä metsästimme sopivia aaltoja ja alun räpiköinnin jälkeen alkoi sujumaan. Oli niin hauskaa! Ja surffaus on myös aivan mahtava liikuntamuoto; kroppa tekee töitä koko ajan ja etenkin tasapainoa ja keskikehon hallintaa se vaatii. Jo pelkästään vedessä kahlaaminen on raskasta ja kyljet joutuvat hommiin, kun ison aallon jälkeen virtaus vetää rannalle ja itse yrittää puskea syvemmälle. Vajaan parin tunnin intensiivisen surffaamisen jälkeen olin valmis suutelemaan maailmaa ja kaikkia ihmisiä Seminyakissa. Endorfiinipöllyt 100%!

DSC07734.jpg

Sitten ihanat lounaat ja loppupäivä istuskeltiin rannalla, iltaan saakka. Uitiin, pelailtiin, nautittiin parit sunset cocktalit, juteltiin muiden turistien kanssa, kuunneltiin hyvää loungemusaa ja katseltiin ihmisiä. Koko päivä täynnä hyvää mieltä. Paras maanantai ikinä!

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli Matkat