Minulla on muutamia elämänohjeita, joita yritän noudattaa parhaani mukaan. Yksi liittyy äänestämiseen. Muistan kuin eilisen päivän lukion oppitunnin, jossa käsittelimme äänioikeutta ja Suomen hallintoa. Me olimme täysi-ikäisyyden ja siis äänioikeuden kynnyksellä ja opettajamme (keski-ikäinen mies) oli silminnähden innoissaan ja toitotti meille kuinka meidän tulee käyttää meille annettua äänioikeuttamme. Oikeuttamme. Hän neuvoi meitä äänestämään kaltaisiamme nuoria, meidän elämäntilannetta ymmärtäviä ehdokkaita. Muuten eduskuntaan valitaan vain hänen kaltaisiaan keski-ikäisiä miehiä. Tätä ohjenuoraa olen aina noudattanut ja joka ikisissä vaaleissa olen äänestänyt nuorta naista (pois lukien presidentin vaalit, huom.). Tämä teema on tullut tässäkin blogissa pinnalle, tuosta keskustelusta voit lukaista enemmän täältä.

Myös näissä eduskuntavaaleissa ääneni lähti naiselle. Ulkomailla suoritettavan ennakkoäänestyksen viimeinen päivä oli eilen lauantaina ja koska en ehtinyt äänestämistä suorittaa Uudessa-Seelannissa oli ainoa mahdollisuus suunnata ensimmäisenä Tokio-aamuna Suomen suurlähetystöön. Kaikki meni tosi kätevästi ja ääneni on pian matkalla Suomeen. Hauskaa sinällään, että Tokion vaalivirkailija oli japanilainen nainen, joka osasi Suomea ja nähdessään minun kotipaikkani (pienen maalaispitäjän) hän sanoi tuntevansa jonkun sieltä. Ja todellakin, meillä oli yhteinen tuttava! Virkailija oli opiskellut samassa yliopistossa samaan aikaan kanssani ja siellä ollut kämppiksenä tuon yhteisen tuttavan kanssa. Maailma on PIENI. 

Äänestämisen jälkeen vaalikaljoille – tällä kertaa vain hieman eksoottisemmissa merkeissä.