Millainen on taaperoystävällinen koti?

”Vuosittain tapaturmista aiheutuu noin 8 000 sairaalahoitokertaa ja lääkärillä käy tapaturman vuoksi joka kymmenes alle 15-vuotias lapsi (STM 2004:14, 196). Lapsille tapahtuu joka vuosi arviolta 100 000 tapaturmaa (Korhonen 2007, 128).” Selvitys lasten tapaturmien ehkäisystä, MLL 2008.

Meidän pikkuiset ovat alkaneet ihan tosissaan ryömimään ja parin viikon sisään meillä luultavimmin kontataan. Kädet ojentelevat ja harovat kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Muutaman kuukauden päästä täällä aletaan ottamaan ensimmäisiä, haparoivia askelia, minkä jälkeen pienille tutkimusmatkalaisille maailma avautuu aivan uudella tavalla. Sen ihmeineen – ja vaaroineen.

”Vanhemmuus on suuri onni, mutta se merkitsee myös jatkuvaa vastuuta. Lapsella ei ole aikuisen taitoja ja huolellisuutta, joten on vanhempien tehtävä huolehtia pienokaistensa turvallisesta elinympäristöstä.” Turvallinen koti lapselle, Tukes 2014.

Millainen sitten on turvallinen koti? Ensimmäisenä mieleeni tulevat turvaportit portaikossa, pienten käsien ulottumattomiin nostetut pesuaineet sekä terävien kulmien ja pistorasioiden suojaaminen. Mutta mitä muuta pitäisi ottaa huomioon taaperoystävällisessä kodissa? 

Meillä on nyt mahtava tilanne, että olemme muuttamassa uuteen kotiin juuri vauvojen aloitellessa ympäristön tutkimista ihan tosissaan. Tämä antaakin loistavan mahdollisuuden miettiä etukäteen asunnon sisustamista ja miten voimme siinä parhaiten ottaa huomioon kaksi taaperoamme. Turvallinen, toimiva ja kaunis koti on ilo koko perheelle; vauvat voivat tutkia ympäristöään vapaammin ja vanhemmatkin voivat olla hieman rennommin, kun lampun johto on fiksusti piilotettu ja keskelle olohuonetta ei ole laitettu karvaista mattoa tahmaisten käsien revittäväksi.

pöytä.jpg

Mutta kuinka tasapainotella turvallisen, toimivan ja kauniin kodin välillä? Ensimmäinen hylätty sisustushaaveeni on valkoinen, pyöreä ruokapöytä. Eikö olisi ihana, raikas, keveä, ah. Pienen googlettelun jälkeen totesin sen olevan epäkäytännöllinen, koska a) yksijalkainen pöytä saattaa olla lasten käyttöön liian epävakaa ja b) syöttötuolista on hankala kurkotella kaarevalle reunalle.

Yritin netistä etsiskellä enemmäkin tietoa ja vinkkejä taaperoystävällisestä kodista ja sisustuksesta, mutta melko niukasti löysin mitään. Mielessäni pyörivät yleisen turvallisuuden lisäksi esimerkiksi tietyntyyppiset kaapinovet ja vetimet (keittiö toki on jo valmiina, mutta muut irtokaapistot ja hyllyt). Pintamateriaalien helppokäyttöisyys ja myrkyttömyys. Myös huonekalujen korkeus mietityttää, onko erityisen korkea vai matala parempi lasten kasvaessa?

Olisiko teillä kokemuksia, hyviä ja huonoja edellä mainituista kohdista? Millainen on teidän turvallinen, toimiva ja kaunis koti?

File 30.10.16, 20 40 32.jpeg

Tutkimusmatkalaisia mummon keittiössä… 🙂  Kuva / Picture Source

koti sisustus lapset

Rakkautta ja riittämättömyyttä

Eilen vietettiin pitkästä aikaa rakkauden juhlaa. Tällä kertaa kyseessä olivat hieman vaihtoehtoisemmat ja pienemmän budjetin häät, joihin hääpari oli pyytänyt apua ystäviltä mm. jälkiruokabuffetin kanssa. Siinä missä nopeimmat olivat jo ilmoittaneet tekevänsä erilaisia kakkuja, sulkaamoussea ja hedelmäsalaattia, en halunnut tehdä kakkua kakkujen lisäksi vaan päätin tehdä hääkeksejä. Oikein hääkeksilajitelma, vimpan päälle.

Tarkoitus oli aloittaa leipominen jo edellisellä viikolla, keksithän voisi vaikka pakastaa ja koristella myöhemmin. Voisin pikeerata hääparin nimikirjaimet, ainakin pari satsia makaronsseja ja niin edelleen. Voisin ja voisin, lopulta kävi sitten nykyään niin klassiset: viime tippaan. Häitä edeltävänä aamuna aloin katselemaan reseptejä ja ymmärsin jo siinä vaiheessa laskea rimaa puolella alemmaksi. Kauppalista valmiiksi ja vauvojen kanssa hakemaan ainekset. 

File 29.10.16, 16 41 30.jpegVaikka hieno keksivalikoimani kutistui ”pikeerattuihin” valkoisiin pipareihin, sydänmarenkeihin ja suklaabrowniepalasiin, oli siinäkin liikaa kahden kiukkuisen vauvan kanssa. Tytölle sattui kunnon känkkäränkkäiltapäivä eikä hän suostunut olemaan huutamatta muualla kuin sylissä. Siinä sitten  leivottiin yritettin leipoa pikkuleipiä tyttö kantorepussa…

Yhdessä vaiheessa oli äidilläkin kyyneleet lähellä, kun istuin sängyreunalla ja kuuntelin pinniksistä raikaavia itkupotkuraivareita stereona. Se riittämättömyyden tunne tuollaisina (onneksi hyvin harvoina!) hetkinä on jotain ravisuttavaa. En osaa olla edes tarpeeksi hyvä äiti ja jotain ****n keksejä pitäisi vielä lisäksi leipoa. Hengitys sisään. Hengitys ulos. Yksi vauva rauhalliseksii, sitten toinen. Ja sitten keskenjääneen marengin pariin. 

Keksitaikinaa lukuuottamatta yksikään leivonnaisista ei mennyt mutkitta ja pikeeraukseni (jota nyt virallisesti vihaan) näytti lastentarhan leivontapäivän tuotokselta. Lopulta päädyin vain pursottelemaan tuollaisia sokerihelmiä… huoh. Leivontakaappini pohjalta löytyi teemaan sopivaa härpäkettä ja se sai riittää. Kahden vauvan äitinä on pakko tottua tuohon ”se saa riittää” – ajatukseen. Tästä minun on pitänyt kirjoittaa jo aikaisemminkin, mutta aina välillä tällaiset utopistiset hääkeksilajitelma – ajatukset sekoittavat pään.

File 29.10.16, 16 41 01.jpeg

Keksit leivottiin, häät tanssittiin. Lapset ovat jälleen suloisia, uteliaita ja hymyileviä nuppuja. Ja äiti tekee parhaansa malttaakseen mielensä seuraavien päähänpistojen kanssa.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Unohtakaa motivointi- ja tsemppausiskulauseet –  se (vähempikin) saa riittää! 🙂

kauneus diy lapset