Matkalla Perheeksi

16.8.2016 intended mum

Vauva-ajan TURHAKKEET Top5

Tämä(kin) postaus on odottanut raakileena julkisuuteen pääsyään. Kun sitten Misplaced – blogin chaura pohti äitiyslomansa pelastajia, niin samaan syssyyn laitan oman listani – toistaiseksi suurimmista turhakkeista!

Yleisesti ottaen olemme yrittäneet hankkia mahdollisimman vähän kaikkea ja sitten katsoa, mitä todella tarvitsemme. Aika hyvin siinä olemme onnistuneetkin ja suurin osa hankinnoista ovat tulleet tarpeeseen ja niitä on kovasti käytetty. Mutta kyllä muutama hutikin livahti mukaan ja ne ovat tässä:

1. Hajut sulkeva vaipparoskis. Kiistaton ykkönen! Jossain ihme hallusinaatioissa tämä Diaper Champ – roskis tuli ostettua ennen Kaliforniaan lähtöä. Idea sinällään on ihan fiksu: laitat vaipan koloon, pyöräytät kahvasta ja vaipan pudotessa roskikseen kolossa liikkuva kansi estää roskiksen avautumisen ja pitää siis hajut poissa. Mutta… Roskis on aivan liian pieni (muistakaa, meillä on kaksoset). Vaippa pitää pakata super siististi, ettei se sotke roskista tai jää jumiin liikkuvaan kanteen. Sanomatta selvää, että mitkään kosteuspyyhkeet eivät tuosta mene läpi vaan tukkivat koko systeemin. Roskikseen tarvitsee tietynlaisia pusseja. Käytimme sitä viikon ja sen jälkeen ostimme ihan normaalin, ison, roskiksen. Ja ihan rehellisesti – se vaippojen haju ei oikeasti ole niin paha!

2. Kantoliinat. Tiedän, tiedän. Monet äidit vannovat näiden nimeen, ne ovat vastasyntyneelle luonnollisin vaihtoehto puhumattakaan vanhemman läheisyyden tuomista hyödyistä. Mutta meille ne eivät vaan istuneet. Ostimme kaksi (Boba ja Moby – merkkiset) ennen pitkää lentoa, koska luulimme ettemme voi ottaa rattaita portille. Onneksemme saimme rattaat kuitenkin mukaamme! Sittemmin yritin kyllä kovasti kantoliinailla, mutta en ikinä saanut liinaa istumaan hyvin päälleni, saatika vauvaa hyvin liinan sisään ja lopulta sekä minä, että vauva epämukavasti hikoilimme toisiamme vasten.

3. Babynes-korvikeautomaatti. Olipa yllätys, että tämä päätyi turhakelistalle! Mieheni osti sen, kun halavalla sai. Hän ajatteli sen auttavan minua etenkin yösyötöillä. Idea on näppärä – kuin kapselikahvinkeittimessä laitat korvikekapselin laitteeseen ja kone turauttaa juuri sopivan lämpöisen korvikkeen pulloon. Itse en koskaan uskaltanut luottaa laitteen hygieenisyyteen ja siinä vaiheessa kun itse tajusimme pelailla vain keitetyllä vedellä, eikä tehdä korvikkeita etukäteen ja jääkääppikylmänä lämmitellä, laitteesta tuli täysin tarpeeton. Puhumattakaan kapseleiden hinnoista ja ekologisuudesta, huoh.

4. Aurinkolasit ja uikkarit. Jälleen kerran mies oli vauhdissa ja Los Angelesin työmatkalta toi tuliaisina vauvojen aurinkolasit ja simmarit. Joo, sinälllään ihan OK, mutta me (kröhöm minä) olen ottanut tiukan linjan, että ensimmäisenä vuonna vauvat eivät saa olla suorassa auringonvalossa laisinkaan. Eli me olemme aina varjossa, jossa ko. tuotteita vähemmän tarvitsee. Uikkareita tulemme tarvitsemaan kyllä syksymmällä, kun menemme vauvauintiin, mutta siihen mennessä nuo miehen tuomat ovat auttamatta jo pienet. No, otimme sentään muutamat hauskat kuvat aurinkolasien kanssa! 🙂

5. Vara-turvakaukalot. Saimme yhden ja ostimme yhden käytetyn turvakaukalon jo hyvissä ajoin ennen Kaliforniaan lähtöä. Lähdön lähestyessä tajusimme, ettei ole mitään järkeä lennättää (ja maksaa siitä) niitä Jenkkeihin vaan parempi ostaa sieltä toiset, jotka tuodaan takaisin Eurooppaan. Ainahan me voidaan laittaa toiset toiseen autoon tai vaikka isovamhemmille. Just. Tuossa varaston oven suussa ne ovat istuneet ja pölyttyneet helmikuusta saakka ja olemme käyttäneet vain ja ainostaan Jenkeistä tuotuja, koska vain niihin ostimme myös telakat…

Muita nyttemmin turhia välineitä ovat mm. Aventin mikrosteriloija sekä korvikkeenlämmitin, joita molempia tosin käytimme yötä-päivää ensimmäiset kuusi viikkoa Kaliforniassa. Vaatteet ovat järjestään olleet kovassa käytössä, paitsi erikoisemmat ja lahjaksi saadut hienommat vaatteet, joita niitäkin yritin käyttää esim. kummijuhlissa. Leluja olemme ostaneet tasan kaksi, loput lahjoina ja ovat kyllä kaikki jo moneen kertaan revitty ja maisteltu. 🙂

Ehkä sitten jossain vaiheessa listaan myös ne meidän bestis-tuotteet, mutta tässä olivat nyt nämä turhakkeet ensin.

Mitäs kokemuksia teillä muilla on, mikä on ollut the number one ehdoton turhake?

Kuva / Picture source here and here

Avainsanat: turhake

Perhe Lapset

15.8.2016 intended mum

25h 27min

Kaksikymmentäviisi tuntia ja kaksikymmentäseitsemän minuuttia. Tuon ajan vietin erossa kaksosistani. Olipa kokemus.

Olen potenut huonoa omaatuntoa sitten Europpaan tulon, koska en ole paljoakaan nähnyt ystäviäni. On ollut Euroviisuiltaa, juhannusbileitä, syntymäpäiväjuhlia – kaikista olen järjestään joko etukäteen kieltäytynyt tai aivan viime tipassa peruuttanut. Olen hienoisesti sulkeutunut omaan kaksoskuplaani. Lupasin sitten itselleni (ja miehelleni) ryhdistäytyä asian suhteen, kun mummo on palannut kotiinsa ja perhelomailut ovat ohitse.

Lauantaille olin sopinut ensimmäistä kertaa ulkoilua pidemmän kaavan mukaan. Alkuun piknikkiä juomien kera ja siitä sitten kaupungin sykkeeseen. Mieheni pakkaisi kaksoset autoon ja hurauttaisi loma-asunnolle yöksi, jossa myös appivanhemmat olisivat. Kun seuraavana päivänä olisi vielä miehen työkavereiden jokikelluntahäppeninki, jonne minun oli tarkoitus mennä mukaan, niin appivanhemmat hoitaisivat vauvoja sunnuntain ja toisivat heidät sitten illansuussa kotiin. Olin hieman kahden vaiheilla koko asian suhteen, mutta mieheni ei antanut periksi; olisi aika repäistä laastari ja puhkaista vauvakupla.

Edessä olisi kokonainen vuorokausi ilman vauvoja. Ei tarvitsi pyyhkiä pukluja. Ei tarvitsisi lohduttaa kitisijää. Ei tarvitsisi sekoitella korvikkeita eikä vaihdella vaippoja. Ei tarvitsisi nostaa tuttia suuhun aamuyöstä.

Omat fiilikset koko lauantaiaamun olivat kuitenkin hyvin toisenlaiset. En saisi pyyhkiä pukluja ja katsoa aurinkoista hymyä, kun naama on puhdas. En saisi lohduttaa kitisijää ja tuntea rauhoittuneen vauvan tuhinaa korvaani vasten. En saisi sekoitella korvikkeita ja pidellä pulloa ahnaasti imevällä suulla enkä vaihdella vaippoja kuunnellen iloista kikatusta, jonka hoitopöydällä kutittelu saa aikaan. En nostaa tuttia suuhun aamuyöstä ja pidätellä onnenkyyneleitä enkelin lailla nukkuvan lapseni vieressä.

Ensimmäinen itku pääsi jo vauvakassia pakatessa. Kirjoitin kahden sivun verran vinkkejä ja neuvoja, mitä isovanhempien tulisi muistaa ja ottaa huomioon. Toisen kerran kyyneleet tulvahtivat vauvoja hyvästellessä. He olivat hyväntuulisia ja mieheni sekä appivanhemmat pitäisivät heistä hyvää huolta. Mutta silti pala kurkussa ei tahtonut kadota vielä hetkeen oven painuessa kiinni.

Itse olin hieman yllättynyt reaktiostani. Vaikka rakastan vauvojani äärettömän paljon, niin luulin pystyväni käsittelemään tilanteen järkevästi. Vauvat ovat nyt vuorokauden isovanhemmillaan hoidossa, he tulevat huomenna takaisin, kaikki on hyvin. Nyt nauti täysin rinnoin vuorokauden vapaudestasti. Mutta ilmeisesti äitiys ei toimi niin. Yhtäkkiä tunnenkin vain valtavaa huolta ja kun suojelusvaisto iskee päälle, ei mikään järkeily auta.

Sitten vain puren huulta, alan laittaa meikkiä naamaan ja hoen itselleni: Kaikki menee hyvin. Kaikki menee hyvin. On tärkeä osata luottaa muihin, kaikki menee hyvin.

Ilta oli iloinen. Oli ihana nähdä ystäviä, kippistää kesäillalle, laulaa kuorossa uudempia ja vanhempia hittejä Hausmyllystä Antti Tuiskuun, Laura Voutilaisesta Sanniin. Mieheni laittoi pari kuvaa ja myöhemmin kirjoitti vauvojen olevan jo nukkumassa ja että ilta oli mennyt hyvin. Se helpotti todella paljon – tämä oli oikea päätös.

Sunnuntai-iltapäivästä aloin odottamaan malttamattomana pikkuisten saapumista. Ikävä oli oikeasti aivan jäätävä. Kun lopulta sain pienen tyttöni syliini ja pusutteluun, voitte arvata: kyyneliä.

Olen niin äärettömän onnellinen. Olen niin äärettömän onnekas.

Nuo kaksi pientä ihmettä ovat jotain niin rakasta, etten voi sitä edes sanoiksi pukea. Tämä oli opettavainen ja tärkeä kaksikymmentäviisi tuntia ja kaksikymmentäseitsemän minuuttia. Ehkä seuraavat ovat jo helpommat – mutta onneksi sitä ei tapahdu ihan hetkeen.

Hyvää viikkoa kaikille!!!

Avainsanat: kaksoset

Perhe Lapset Vanhemmuus