Kyselin parisen viikkoa sitten vinkkejä vanhemmuuden virallistamisesta Suomessa, tuon postauksen löydät täältä blogit/matkalla-perheeksi/lainopillista-apua-tarvitaan. Joskus asiat ovat paljon yksinkertaisempia kuin luulisikaan ja tuon postauksen ansiosta minulle selvisi, että pystyn hakemaan vauvoille Suomen kansalaisuutta ja myös oman vanhemmuuden virallistamista, vaikka en asu Suomessa. Koko prosessi olisi alle parissa viikossa ohi – mahtavaa!

Joskus asiat ovat sitten monimutkaisempia kuin luulisi… Innosta piukeana minulla oli syntymätodistukset ja vaadittavat ilmoitukset ulkomailla syntyneestä suomalaisesta valmiina lähtemään maistraattiin. Päätin sitten kuitenkin soittaa pirauttaa ja varmistaa, että lähetetäänhän alkuperäiset syntymätodistukset meille takaisin. Vastaukseksi sain iloisen ”Kyllä joo lähetetään takaisin, että laita tänne vain apostillen kanssa”. 

Apostille?

Olin jotenkin tyhmyyksissäni ymmärtänyt, että apostillen tarvitsee ainoastaan silloin, jos syntymätodistukset joutuu käännättämään. Meidän kohdallahan ne ovat englanniksi ja heitin happy dancet, kun luin maistraatin sivuilta, että englanniksi olevat dokumentit kelpaavat sellaisinaan. Ja nyt se apostille sitten kuitenkin tarvitaan. Yritin maistraatin virkailijalta kysellä, että miiiistähän sellaiset saadaan, mutta hän ei osannut muuta neuvoa, kuin että sieltä Englannista varmaan (mainitsin kyllä Yhdysvallat ja Kalifornian). Oh well.

Sitten alkoi vimmattu penkominen netistä, että mitenkäs helkkarissa ne apostillet sitten saadaan – ja mistä? Pian ensimmäinen turhautuminen alkoi nousta pintaan ja päätinkin laittaa Suomen suurlähetystöön Washingtoniin meiliä – hehän ovat varmasti asiantuntijoita näissä kysymyksissä. Vastaus tuli piakkoin ja linkki Finland.org – sivujen ohjeistukseen, jossa taas oli linkki jenkkiläisille sivuille osavaltiokohtaisista ohjeista. Alkuun en ymmärtänyt ohjeista ja eri instansseista ja tavoista mitään, kunnes kolmannella lukukerralla aloin hahmottamaan käytäntöä. 

Minun tulisi yksinkertaisesti lähestyä vauvojen syntymäläänin Public Health Office of Vital Statistics – toimistoa, eli samaa paikkaa, josta alunperinkin syntymätodistuksen saimme (nuo syntymätodistuksetkaan eivät menneet ihan putkeen ja siitä kirjoitin keväällä täällä: blogit/matkalla-perheeksi/voihan-syntymatodistus). Tarkempi tutkimus kuitenkin osoitti, että eiii, juuri tämän toimiston kohdalla onkin toinen menettely: minun tulee lähestyä osavaltion State Departmentia. Argh.

Lopulta löysin oikean paikan, oikeat nettisivut ja ohjeet. Yes! Ohjeet olivat simppelit, mutta niiden täytäntöönpano lähes mahdoton. Ensinnäkin, kuoreen tulisi laittaa mukaan toimistokulujen kattava shekki tai money order, mutta kumpikaan menettely ei oikein onnistu Euroopasta käsin. Tämän lisäksi mukaan olisi laitettava osoitteellinen kirjekuori ja takaisin lähetys Yhdysvalloissa on ilmainen. Ulkomaille lähetettävistä sertifioinneista ei ohjeissa kerrottu mitään.

Kärsivällisyys ei ole hyveeni ja turhautuminen alkoi ravisuttaa jo kovemmalla kädellä. Oli perjantai, kello lähenteli jo puolta yötä ja mieli teki vain sulkea tietokone ja antaa koko asian olla. Sitten hokasin, että yhdeksän tunnin aikaeron vuoksi virasto Kaliforniassa olisi vielä auki. Pitäisikö olla reipas ja soittaa? Vai jätänkö koko asian hautumaan viikonlopun yli? Jälkimmäinen kieltämättä houkutteli, mutta päätin tämän olevan sen kalibeerin asia, että nyt pitää olla reipas. 

Jo passikuvioiden kanssa pääsin tutustumaan jenkkiläisiin puhelinvastaajapalveluihin. Tälläkin kertaa minun piti valita kymmenen kertaa jotain (kieli, osasto, tarkempi osasto, vieläkin tarkempi osasto, asia-alue, tarkempi asia-alue, jne jne.), kunnes olin jonossa päästä juttelemaan ihan oikean ihmisen kanssa. Yhteys oli rätisevä ja virkailijalla vahva espanjalainen aksentti, mikä teki puhelusta vaikeaselkoisen. Lopulta kuitenkin ymmärsin, että virkailijan mukaan helpoin – tosin hieman riskaabeli – vaihtoehto oli yksinkertaisesti laittaa käteistä kirjekuoreen. Tämän vuoksi hän myös suositteli lähettämään dokumentit ja rahan kirjattuna kirjeena.

Itse olin huojentunut (ja vähän myös ylpeä reippaudestani). Etsiminen voisi nyt loppua ja voin laittaa kirjeet postiin heti maanantaiaamuna. 

Paperit on sittemmin lähetetty ja nyt vain odotellaan ja toivotaan, että kaikki menisi parhain päin.

Jatkoa seuraa.