11-vuotiaan tytön mielenmaisema

Tämän postauksen luonnostelma on roikkunut keskeneräisenä jo parisen viikkoa. Nyt on hyvä ajankohta postata se. Ollos hyvät.

Kuten olen jo aiemmin maininnut, minulla on kummityttö. Ihana, rakas 11-vuotias kummityttö. 10 ja puoli vuotta hän ehti olla ainoa lapsi, jota kohtaan olin tuntenut suurta, vilpitöntä jopa äidillistä rakkautta. Sellaista rakkautta, jota ylpeä kummitäti tuntee. Nyt tunnen hyvin samanlaista – toki vieläkin intensiivisempää ja vastuullisempaa – rakkautta omiin lapsiini, muttei se se ole vähentänyt lainkaan kummityttöni tärkeyttä elämässäni.

Ja miten kiehtovaa olikaan kurkistaa 11-vuotiaan tyttölapsen mielenmaisemaan! Parin yhdessä vietyn kesälomaviikon aikana opin niin paljon uutta. Kummityttöni auttoi minua luomaan Snapschat – profiilin ja opasti kuinka palvelu toimii. Sittemmin olemme snappailleet jonkin verran. Hän vannoi, ettei laita mitään sopimatonta eikä käytä Periscopea, kun huolestunut cool kummitäti katseli 11-vuotiaan kavereiden snappeja.

Muutenkin sosiaalinen media on kokonaan eri ulottuvuuksissa nykyajan 11-vuotiailla, kuin esimerkiksi tällaisella 80-luvulla syntyneellä dinosauriilla. Kummityttö esitteli lempi vloggaajansa ja nyt tiedän, keitä Lakko ja Herbalisti ovat. Katselimme pitkät tovit Pokemon Go – videoita ja yhdessä naureskelimme poikien vitseille. Oikeasti – olen kyllä kuullut tubettajista ja Tubecon tapahtumasta jne., mutta ihan käytännön tasolla en ole asiaan perehtynyt. Ja noilla tubettajillahan on aivan valtava yleisö! Ja vaikutus myös.

Kummitytön jäljiltä auton Spotify recent searches näyttää tältä:

Uniikki – Tikis

L2M – Girlz (nämä likat ovat 11-12 – vuotiaita)

girlz_0.jpg

Tuomas Kauhanen – Paita kattoon (autossa 11-vuotias laittoi voluumia kovemmalle, kattoikkunan auki ja liikennevaloissa kädet ulos Tuomas Kauhasen tahdissa, niin liikkistä!)

Antti Tuisku – Party (jonka paapiidipaadipaadi – kertsiä koko perhe rallatteli pari viikkoa)

11-vuotiaan kanssa käytiin myös tekemässä tyttöjen shoppailukierros. Kivat tennarit löytyivät alle viiden minuutin, mutta Claire’s – koru/härpäkekaupassa tyttö sekosi. Siellä meni kolme varttia(!), kun piti tarkkaan valita tuliaisia ja uusi kaverikoru bestikselle. Ja tietenkin hipeltää kaikkea mahdollista. Kummitäti urhoollisesti odotteli ja odotteli. Ja odotteli, kunnes sanoi, että nyt pitäisi alkaa valitsemaan tai rahapussi lähtee jatkamaan matkaa.

Kierroksen toinen kohokohta oli ihkaensimmäinen visiitti niinkin eksoottisessa paikassa, kuin Starbucks. 11-vuotias etukäteen kertoi, kuinka hän oli kuullut, että Starbucksissa kirjoitetaan asiakkaan nimi mukiin. Nimihän nykyään kysytään aniharvoin ja kun tilauksen aika tuli, niin diskreetisti pyysin paikallisella kielellä myyjää kysymään tytön nimeä. Ja päätyihän tuokin frappemuki, 11-vuotiaan omalla nimellä, Snapchattiin. Kuuluisa muki pestiin kotona ja sen piti lähteä Suomeen, mutta harmiksi unohtui lähtöaamun tohinassa. Lentokentällä käytiin sitten hankkimassa ihan mukaanostettava muki tuliaisiksi.

11-vuotias bongasi jokaikisen koiran, kissan tai muun eläimen, mikä jossain vilahti ja kertoi, kuinka parhaalla kaverilla on hamsteri, koira ja kissa. Ihan eppää, että meillä on vaan kissa. Tosin äitinsä mukaan tuon yhdenkin kissan hoito jää enimmäkseen äidin vastuulle. 11-vuotias edelleen rakastaa uintia yli kaiken ja sitä olikin mahdutettu ohjelmaan lähes jokaiselle päivälle. Viimeisenä päivänä sokerina pohjalla peuhattiin muutama tuntu vesipuistossa ja se olikin täydellinen lopetus tytön lomalle.

11-vuotta on jännittävä ikä. Lapsi vielä, muttei ihan enää täysin kuitenkaan. Nuoruuden ja aikuisuuden kynnyksellä, sen hyvine ja huonoine puolineen. Toivottavasti teini-ikä on tädin rakkaalle armollinen…

—-

Ja miksi juuri nyt on hyvä ajankohta julkaista tämä kirjoitus. Koska tämä Hesarin juttu: Riina Metsälinna kertoo, millaista on olla 11-vuotias: kesäläksynä on kuvata kasvio, paras tubettaja on Uino Aino ja kynsistudiossa tarvitaan uunia. Tuo juttu kosketti, liikutti ja muistutti, kuinka mikään ei ole itsestäänselvää. Suosittelen lämpimästi (ja jutussa vilahtaa useampikin yllä olevassa postauksessa mainittu taitelija).

Hyvinvointi Mieli Lasten tyyli

Kitinän katkaisevat aktiviteetit

Luin juuri Morning Glory – blogin erinomaisen ihanan ja elämänmakuisen postauksen Pitkät (ja raskaat) illat. Annika kertoo perheensä iltahulinoista ja kuinka nukkumaanmenoa edeltävät tunnit ovat ne päivän raskaimmat – koko perheelle. Kommenttini tuohon postaukseen alkoin venymään siihen malliin, että teenpä siitä ex tempore oman postaukseni. Ja lukekaa siis tuo postaus, aivan ihana! 🙂

Voin vain kuvitella mitä meillä on vielä edessä, kun jo nyt alle puolivuotiaiden vauvojen kanssa tunnistin muutaman kohdan. Meidänkin perheessä alkaa ”loppukiri” siinä toiseksi viimeisen syönnin jälkeen. Vauvat ovat tuossa vaiheessa jo hieman väsyneitä ja yleensä etenkin poju vain kitisee koko välin. Kitinään auttaa vain jakamaton huomio, ei vain satunnainen lelun heiluttelu nenän edessä vaan sataprosenttinen omistautuminen, silmiin tuijottaminen ja jalkojen heiluttelu hassuja ääniä päästellen (ja joskus tämäkään ei auta kuin vartin verran). Tilannetta ei helpoja se, että äitikään ei ole enää ihan tikissä illan tunteina. 

Viimeisten syöntien väliin onkin hyvä keksiä jokin kitinän katkaiseva aktiviteetti. Näin kesäaikaan iltakävely tekee hyvää (erityisesti vanhemmille!). Meidän vauvat ovat useimmiten hiljaa vaunuissa, joko torkkuen tai hymyillen vaunun uumenista – hiljaa. Kävelyn aikana voi nauttia rauhallisesta hetkestä ilta-auringossa. Tällöin on myös erityisen hyvä jutella vaikka tulevien päivien ohjelmasta tai muista edes hieman keskittymistä vaativista aiheista, se kun ei ole mahdollista jatkuvan kitinän ympäristössä. 

Toinen aktiviteetti on iltapesut. Meidän perheessä vauvat kylpevät vain pari kertaa viikossa, eivät lainkaan joka ilta. Onnekseni mies tykkää kylvettämisestä, joten yleensä hän on kylpyammeessa ja kylvettää vauvat pidemmän kaavan mukaan, kun minä hoidan sitten kuivaamisen, rasvaamisen ja yökkärien pukemisen. Vauvat nauttivat kylpemisestä ja unohtavat hetkeksi koko iltaväsymyksen.

Olen käynyt joskus myös hoitamassa ruokaostokset vasta iltakahdeksalta, ihan vain kitinän katkaisevana aktiviteettinä. Se toimi hyvin, tosin oma motivaatio lähteä ruokaostoksille tuohon aikaan on hieman rajallinen…

Kitinän katkaisevan aktiviteetin jälkeen vauvat ovat yleensä vielä hetken aikaan kiinnostuneita vatsallaan makoilusta ja leluista, kunnes iltaväsymys lopullisesti saa vallan. Siinä vaiheessa lämmin maitopullo on toivottavasti yleensä valmiina. Iltamaidon jälkeen vauvat useimmiten ovat valmiita nukkumaan ilman mutinoita. Joskus jompi kumpi haluaa vielä vähän seurustella, mutta puolen tunnin sisään alkavat nämäkin pienet luomet luppaamaan.

kitina.jpg

Mutta siis – ettei tämän ihan liian auvoiselta kuulosta, niin ei meillä suinkaan joka ilta ole mahdollisuutta tuohon kitinän katkaisevaan aktiviteettiin. Tällöin käydään parin minuutin välein laittamassa tuttia huuleen, heiluttelemassa helistintä, nostamassa syliin, lohduttamassa, pyöräyttämässä takaisin selälleen mahalleen kierähtänyt vauva – tai toisinpäin, jne.

Niin ja välillä huokaistaan syvään tai purraan huulta toivoen, että kello olisi jo tarpeeksi paljon illan viimeiselle maitopullolle…

Perhe Lapset