Reilu kuukausi takaperin kirjoitin vanhemmuuden virallistamisesta sekä viranomaisten pyynnöstä toimittaa raskauteni vahvistava dokumentti. Tuosta ikävästä uutisesta kirjoitin täällä blogit/matkalla-perheeksi/huonompia-uutisia ja blogipostaus poiki myös vilkkaan Vauva.fi – keskustelun, joka näemmä on sittemmin poistettu.
Asiat ovat edenneet pikkuhiljaa, mutta meidän osalta kaikki on vielä valitettavan auki. Ilmoitimme suoraan täkäläisille viranomaisille, että toden totta – kyseessä on sijaissynnytysmenettely Yhdysvalloissa. Selitimme tilanteemme virkailijalle, joka oli hyvin ystävällinen ja asiallinen. Hän kertoi, että olisi hyvä jos voisimme lähettää heille kaikki dokumentit – sijaissynnytyssopimuksen, munasolun luovutuksesta tehdyn sopimuksen, jne. He haluaisivat saada tapauksestamme kokonaisvaltaisen kuvan.
Tässä vaiheessa itselläni alkoivat hälytyskellot soida. Keskustelun jälkeen sanoin miehelleni, etten ole ollenkaan varma kannattaako meidän luovuttaa mitään nimiä viranomaisille. Pahin asia olisi, että yhtäkkiä papereissa näkyisi mieheni nimen lisäksi esimerkiksi Jenniferin nimi! Jos hänet laitetaan lasten vanhemmaksi, sen kumoaminen tulee olemaan pitkä prosessi. Ja entä jos miehelleni tapahtuisi jotain? Minulla ei olisi minkäänlaisia oikeuksia ja vauvat laitettaisiin ensimmäisellä koneella Jenkkeihin? Ihmiselle, joka on sopimuksella nimenomaan vahvistanut, ettei hänellä ole mitään oikeuksia tai velvollisuuksia lasten suhteen! Pelkkä ajatus sai kyyneleet kohoamaan silmiini…
Soitimme virkailijalle uudelleen ja kyselimme tarkemmin miten prosessi sitten etenisi, jos nämä dokumentit heille toimitamme. Toden totta, ensimmäisessä dokumentissa näkyisi mieheni ja Jenniferin nimet, mutta virkailijan mukaan tämä olisi vaan prosessin vaatima muodollisuus. Voisimme heti hakea muutosta, jolloin Jenniferin nimi pudotettaisiin pois. Tämä menisi suhteellisen nopeasti (mitä ”suhteellisen nopeasti” sitten näissä asioissa tarkoittaa, alle vuosi?).
Virkailija myös selitti, että jos jotain sitten tapahtuisi miehelleni (huom. tämä siis sen jälkeen, kun Jenniferin nimi olisi jo poistettu), niin tällöin prosessi siirtyisi lastenhuollon piiriin. Ja heillä luonnollisesti on taas täysin omat menettelynsä. Lastensuojelu katsoo tilannetta puhtaasti lasten parhaan vinkkelistä, mutta sittenkään mitään takeita ei ole. Ei mitään! Koko prosessi on niin reikäinen, että se suorastaan huutaa painajaismaista lopputulemaa.
Että minä menettäisin omat lapseni.
Sittemmin otimme yhteyttä asianajajaan, jonka kanssa olemme asioineet jo parikin kertaa prosessin aikana. Hän oli yllättynyt kuulemastaan ja vahvisti käsitykseni: papereissa ei saisi olla missään vaiheessa kenenkään muun nimiä kuin mieheni tai minun ja mieheni. Hänen mukaansa meillä on kaksi vaihtoehtoa 1. lähteä siitä, että papereissa on ainoastaan lasten biologinen isä, eli mieheni, tai 2. heti alusta vaatia, että mieheni isyyden lisäksi myös minut tunnustetaan äidiksi. Hän tosin jälleen mainitsi, että jälkimmäinen on edes teoriassa mahdollinen vain, mikäli voin osoittaa, että oma kotimaani minut äidiksi tunnustaisi.
Ja nyt siis varsinaiseen otsikon aiheeseen. Otin jo kuukausia sitten yhteyttä erääseen lakifirmaan, joka ovat erikoistunut perheoikeuteen ja adoptioon. Kyselin vanhemmuuden virallisestamisesta Suomessa ja heti seuraavana päivänä sain vastauksen, että lakimies palaisi seuraavana päivänä asiaan. Ei kuulunut vastausta ja ystävällisesti kyselin, josko tämä olisi unohtunut. Ei ollut unohtunut ja hän palaisi asiaan jälleen seuraavana päivänä. No kuukausi tuosta sain meiliä, kuinka asia onkin vähän kiharaisempi ja sen tutkiminen vaatisi toimeksiannon, ennen kuin mitään tapahtuu. Itselleni tuo oli tarpeeksi referenssiä asiantuntemuksen puutteesta, enkä edes vastannut enää.
Sain myös erään asianajajan nimen blogini lukijalta, joka on myös tällä hetkellä sijaissynnytysprosessissa. Pienellä googlailulla osoittautui, että ko. asianajaja on yksi Suomen kovimmista nimistä. Otin kuitenkin yhteyttä, mutta (yllätys…) en ole saanut vastausta, koska henkilöllä taitaa olla kädet täynnä muiden keissien kanssa.
Silläpä tukeudun teihin – blogini lukijoihin! Osaisiko teistä joku neuvoa, kuinka ja ketä lähestyä asian suhteen? Minun täytyisi selvittää, kuinka kansainvälisestä sijaissynnytyksestä syntyneiden lasten vanhemmuus vahvistettaisiin Suomessa. Ja tämä etenkin minun kohdallani, kun en ole lasten biologinen äiti.
Kaikki apu joko kommenttiboksissa tai sähköpostissa ma***************@***il.com olisi kullanarvoista!
Kiitos.
