Siitä alkaa olla neljä(!) viikkoa, kun kirjoittelin pelkotiloistani ja kuinka pidämme peukut pystyssä, että pääsemme raskausviikolle 32. No arvatkaapa mitä – nyt siellä ollaan! Tuon postauksen löydät täältä: matkalla-perheeksi/pelkotiloja

Tällä välin olemme Jenniferin kanssa pitäneet tiiviisti yhteyttä ja sopineet etukäteen, että juttelisimme Facetimen kautta tänään. Töistä kotiin saapuessani sain Jenniferiltä jo viestiä, että onko suunnitelma edelleen soitella tänään? Oma vastaukseni oli ”Yes!!! Very much so!”. Hänellä oli eilen jälleen lääkäriaika parin viikon jälkeen ja olimme etukäteen puhelleet, että Jennifer pyytää lääkäriä ultraamaan ja mittaamaan pikkuiset. Paloimme molemmat halusta kuulla, minkä kokoisia Bob ja Rosa tällä hetkellä ovat!

Istuskelin tyhjän pikkukämppämme lattialla ja pian kännykän ruudussa näkyi hyväntuulisen oloinen Jennifer. Kävimme lävitse nopeasti perheen kuulumiset ja sitten asiaan. Vauvat ovat kasvaneet mukavasti, Bob on reilut 1700g, kun taas Rosa on ottanut veljensä kiinni ja painellut ohi painaen tällä hetkellä 1800g. Kuten Jennifer asian ilmaisi ”she will be a handful”. 🙂  

Siinä missä molemmat vauvelit olivat viimeksi päät alaspäin, on Rosa pyörähtänyt sittemmin perätilaan. Mutta Bob alempana, eli Baby A:na on edelleen raivotarjonnassa, joten alatiesynnytys on vieläkin Jenniferin suunnitelma. Molempien sykkeet olivat 140 hujakoilla. Jenniferin kohdunsuu on vielä tiukasti kiinni ja lääkärin sanoin melko varmasti mitään ei tapahdu ainakaan seuraavaan kahteen viikkoon, mikä olisi loistava asia etenkin, kun minun on tarkoitus lentää Jenkkeihin juurikin parin viikon kuluttua. Eli toistaiseksi kaikki näyttää oikein hyvältä!

Tämän jälkeen juttelimme vielä tovin kaikenlaista, mm. että tulemme antamaan Jenniferille oikeudet tehdä päätöksiä vauvojen suhteen, mikäli me emme ehtisi synnytykseen tai olisi tavoitettavissa esimerkiksi lentokoneessa. Sovimme, että hän menisi lääkärin suosituksien mukaan, jos tällainen tilanne tulisi. Jennifer myös kertoili olon olevan hyvä, mutta yöt ovat hankalia ison mahan tuoman epämukavuuden vuoksi. Hänen äitinsä tulo on myös ollut piriste ja helpotus, ja äiti onkin auttanut kovasti kotitöissä ja etenkin kokkailussa, mutta kuten aiemmin arvelinkin, myös seuran vuoksi.

Eli nyt on seuraava tavoite asetettu viikolle 34 ja Jenniferin sanoin: ”We’re gonna fatten these babies up!”