Tästä en kaiken kiireen keskellä ole vielä ehtinyt keskellä kirjoittamaan. Jo monta viikkoa sitten kirjoittelin tulevan äitiysloman ilmoittamisesta työpäikalla. Siihen liittyneistä peloista ja jännityksistä voit lukea täällä: matkalla-perheeksi/virallista-vol-2. Tuolloin myös mainitsin, etten sen kummemmin ollut miettinyt mitä tarkalleen tai miten aion asiasta ilmoittaa. Pääasia oli vain informoida pomoa asiasta ja myös mainita sijaissynnytyksestä. Lyhyesti ja ytimekkäästi. 

Lopulta tuo hetki koitti ja rohkenin puhumaan pomoni kanssa tulevasta äitiydestä, äitiyslomasta, sekä myös sijaissynnytyksestä! Olin ilmeisesti jännittänyt ja pelännyt tilannetta tarpeeksi etukäteen, koska pomon edessä istuessani asia tuntui maailman luontevimmalta asialta. Katsoin toimiston ikkunasta ulos ja vaahteroiden punaisia ja keltaisia lehtiä. Ja pudotin asian pöydälle. 

”Kuten tiedät, menin naimisiin edellisenä vuonna ja nyt olemme raskaana – kaksosista. Minä en tosin synnytä lapsia, koska me emme voi saada lapsia itse. Olemme hakeutuneet sijaissynnytysprosessin Yhdysvalloissa ja sijaissynnyttäjämme on 16. viikolla raskaana. Arvioitu synnytys on maaliskuun alussa, joten olisin jäämässä pois töistä helmikuun lopussa.” (huom. nyttemmin olemme siis jo viikolla 22…)

Joko sijaissynnytys oli pomolleni päivänselvä käsite tai sitten hän ei arvannut sen enempää kysellä, koska hän näytti olevan kartalla välittömästi. Kerroin prosessista ja tilanteestani hieman enemmän ja että olen ajatellut jäädä ainakin vuoden 2016 loppuun kotiin ja kuinka en varmaankaan voi palata alussa vanhaan rooliini, saati täysipäiväisesti. Pyysin häntä myös pitämään asian täysin luottamuksellisena ja että itse ilmoittaisin tiimille ja uudelle esimiehelleni myöhemmin. 

Tässä tapaamisessa emme päättäneet mitään tarkempaa, vaan sovimme palaavamme asiaan yksityiskohtaisemmin juuri ennen joululomia. Onhan raskaus siinä vaiheessa kääntymässä jo loppusuoralle. Meillä on firmassa tällä hetkellä myös aika kovat saneeraukset käynnissä ja kukaan ei voi olla paikastaan varma. Niin kuin tuossa aiemmassa postauksessa kirjoitin, niin itselläni on luottavainen mieli kaiken menevän hyvin – joko tässä firmassa tai sitten jossain muussa firmassa.

Mutta kyllä se nosti suupieliä kun pomo kiireisen viikon myllerryksessä sanoi toimistosta lähtiessäni, että ”this was the only good news this week. Thank you.”

Kuva / Picture source: via GIPHY