Sydämiä ja suuria tunteita

Viime viikolla Jennifer kävi jälleen ultrassa. Tällä kertaa tutkimus oli myöhemmin ja meidän aikaamme vasta kahden maissa yöllä, joten sovimme puhuvamme seuraavana iltana. Aamulla herätessäni puhelimessani odotti pieni videonpätkä, jossa pikkuruinen vauvahahmo näkyy ruudulla ja humiseva tutkamainen kumina kuuluu taustalla. Vauvan sydänäänet.

Kyllä siinä aamu alkoi melko tunteikkaasti, kun transsinomaisesti klikkasin videon uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Tuijotin pientä hahmoa ja kuuntelin niin tarkkaan kuin vain pystyin. Siellä se pieni hahmo kasvaa ja kehittyy, joka päivä jotain uutta on tapahtunut. Ja se pieni sydän hakkaa niin kovasti, päättäväisesti. Taas tämä menee tällaiseksi ”on tämä ihmeellistä!!!!” – hokemiseksi, mutta sitä tämän ihmeen todistaminen on!

Tunteita oli pinnassa myös eilen illalla, kun olimme juhlimassa ystäväpariskuntamme häitä. Mieheni kaveriporukasta myös kaksi pariskuntaa on raskaana, lasketut ajat tammi- ja helmikuussa. Me emme ole vielä mieheni ystäville asiasta kertoneet (paria poikkeusta lukuunottamatta) ja olisi kyllä taas tehnyt mieli kiljaista, no niin meillekin tulee vauvat – luultavasti maaliskuussa! 

Aurinkoisessa säässä nautittujen tervetulomaljojen lomassa mieheni ehdotti, että otetaan meistä kiva selfie ja lähetetään terveisiä Jenniferille. Näin myös teimme ja pian saimme vastausselfien, jossa hän oli ystävänsä kanssa katsomassa R&B konserttia ja häntä itseään lainaten ”I felt nearly normal while I got out of the house and went to a R&B concernt in the city last night. I really needed it.”. Olen täälläkin useasti maininnut,  että Jenniferin raskaus on ollut hänen aikaisempiaan intensiivisempi (lue: raskaampi) ja tämä viesti ja kuva hänestä ystävättärensä kanssa sai myös minut iloiseksi.

Kuten Myötä-ja vastoinkäymisissä blogin Hannakin suitsuttaa, häät ovat jotain maagista. Ne ovat aina erilaisia, mutta niissä kaikissa juhlitaan rakkautta ja voiko hienompaa aihetta juhlalle olla? Siinä missä raskaana olevat ystäväni ottivat illan iisisti, luonnollisesti ilman alkoholia ja jokaisesta ruokalajista kysyen, että mitä tässä on ja kuinka se on kypsennetty, minä nautin omasta raskaudestani täysin rinnoin. Maistelin tarkkaan niin kylmäsavulohirullat kuin ihanan Cabernet Sauvignonin tanniinista makua. Nauroin paljon ja tanssin sydämeni kyllyydestä pikkutunneille saakka.

Kyllä tässä on taas niin paljon rakkautta, sydämentykytyksiä ja suuria tunteita, että huh huh. :)