Lomalta moi!

IMG_4401..jpg

 

Viime perjantaina klo 16.30 suljin työpaikan oven, enkä oikein edes käsittänyt, että se ois loma nyt. Mun tapauksessa tämä loma kestää koko kesän, koska olin määräaikaisena töissä, ja omalla alallani nyt vaan sattuvat kesät olemaan hiljaisia, jos et ole vakituisessa virassa. Olen kuitenkin kääntänyt tämän(kin) asian positiiviseksi jo kauan sitten, ja oppinut nauttimaan lisääntyneestä vapaa-ajasta. Vaikka se luonnollisesti tarkoittaa myös sitä, että taloudellisesti joutuu elämään hieman niukemmalla, niin onhan aikatauluttomuus nyt välillä vaan parasta. Syksy on itse asiassa vielä vähän auki, eikä sekään haittaa! Elämällä ja asioilla on tapana järjestyä, kun pitää mielen avoinna ja positiivisena. Asioista on turha stressata, sillä ensinnäkin työtä kyllä tekevälle löytyy, ja toisekseen, epävarmuus on välillä ihan jees. Itselleni ainakin tekee tosi hyvää tiedostaa, että se seuraava askel ei olekaan valmiiksi astuttuna edessäpäin, vaan vasta tulossa.

 

IMG_4207..jpg

Minä kirjaimellisesti liihottelemassa lomalle 😀

 

IMG_4370..jpg

 

Nyt olen selkeästi huomannut stressitasojen tippuneen suuresti. Töissä on suoraan sanottuna ollut aika haastava vuosi, mutta samalla hyvin opettavainen. Stressi ei silti todellakaan ole johtunut pelkästä työstä, vaan monesta eri asiasta. Kuitenkin nyt huomaan sen lieventyneen, ja se on näinä muutamana viime päivänä purkautunut järjettömän väsymyksen muodossa. Voisin nukkua koko ajan. Ja olen sen itselleni myös sallinut, eihän mua kukaan odota mihinkään. Saatan vetää kahdet päikkärit päivän aikana, ja mennä silti puoli kymmenen yöunille. Nukkuminen silloin, kun se on mahdollista suurissa määrin, on aivan parasta.

Liikaa ei kuitenkaan pääse edelleenkään lepäämään laakereillaan, siitä kaksi karvakaveria pitävät kyllä huolen. Sansalla ei vielä riitä unta ihan koko yötä, kun energiaa on pakko saada purkaa. Se on valvottanut meitä nyt pari viikkoa, lähinnä niin, että on joutunut heräämään vähän turhan aikaisin. Näitäkin velkoja olen varmaan nyt ottanut takaisin. Sansa on silti kotiutunut aivan loistavasti, ja Unto on täysin myyty. Vähän jopa pelottaa, miten yhteen nämä kaksi ovat jo näin lyhyessä ajassa kasvaneet. Olenkin opettanut Sansaa olemaan myös ihan täysin yksin käymällä Unton kanssa pitkillä lenkeillä aamuisin. Muutenkin joudun välillä varmasti keksimällä keksimään itselleni aktiviteetteja päivien ajaksi, jotta pentu tottuisi olemaan useita tunteja putkeenkin ilman ihmistä. Emme halua missään nimessä takapakkia jo hyvin alkaneeseen oppimiseen nyt, kun en ole töissä. Etsin siis seuraa tositarkoituksella Tampereelta ajan tappamista varten :D!!

 

IMG_4306..jpg

IMG_4382..jpg

 

Kesän aikana haluan keskittyä omaan perheeseeni ensisijaisesti. Tuntuu, että kulunut vuosi on ollut todella hektistä, sisältäen paljon käsiteltäviä asioita. Se on vienyt energiaa tuoreelta avioliitolta turhan paljon, ja aion antaa sen ajan nyt takaisin kaksin verroin. Haaveissa olisi ainakin karata ulkomaille jossakin vaiheessa, ihan kahdestaan. Unohtamatta niitä yhteisiä juttuja arjessa! Myös urheilu tulee olemaan isossa osassa kesääni, ja siihenkin aion keskittyä ihan sata lasissa, ja nauttia myös ulkona tekemisestä perinteisen salitreenin lisäksi. Haluan urheilla paljon, ja tietenkin sen ohella myös syödä paljon! Myös sitä jäätelöä!

 

IMG_4411..jpg

 

Viime viikkojen helteet ovat tällä hetkellä vain iloinen muisto, ja aamulla sai lenkille perinteisen Suomen kesän tapaan pukea lämpökerrastopaitaa, hupparia ja tuulitakkia. Onneksi myös sisällä riittää tekemistä, ja onhan mulla Netflixissä vielä Suitsin uusin kausikin katsomatta 😉

Ihanaa viikon alkua!<3

 

Maija

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Ajattelin tänään

Tarvitsen miehiä!

 

IMG_3496..jpg

 

Työskentelen naisvaltaisella alalla, eikä sinne hakeudu miehiä ainakaan yhtään liiaksi. Ja kun joku sattuu hakeutumaan, hänet viedään niin sanotusti käsistä, koska heitä on niin harvassa. Otsikosta voitte ehkä jo päätelläkin, että mulla menee välillä pata jumiin pelkkien naisten kanssa työskennellessä. Tarvitsisin todellakin miehiä työkavereiksi!

Haluan korostaa heti alkuun, että en puhu kenestäkään tietystä henkilöstä, vaan naisvaltaisista aloista ja omista kokemuksistani yleisesti. Olen huomannut, että en ehkä ole se kaikista tyypillisin persoona näihin työyhteisöihin, ja se tietenkin vaikuttaa omaan ajatusmaailmaani työpaikalla. Koen esimerkiksi suurta ahdistusta siitä, jos toisten ihmisten asioita ruoditaan kahvihuoneessa, tai jos mut vedetään ilman omaa tahtoani mukaan keskusteluihin, joihin en halua osallistua. Muiden ihmisten asiat kiinnostavat valtaosaa todella paljon, mua ei sitten ollenkaan. Olenkin miettinyt, antaako tämä musta antisosiaalisen tai tylyn kuvan, jos en osallistu, ja sen sijaan olen joko hiljaa tai poistun huoneesta?

 

IMG_3524..jpg

 

 

Myös asioiden turha monimutkaistaminen saa mut turhautumisen multihuipennukseen, sillä en pysty pienessä päässäni ymmärtämään, kuinka asioita ei voida tehdä yksinkertaisemmin? Tästä hyvänä esimerkkinä meidän viimekesäinen hääpäivämme ja sen suunnittelu. Asia, joka saa monen naisen hulluuden partaalle. En edes muista, kuinka moneen asiaan itse tokaisin, että ihan sama. Pääasia, että kaikki viihtyvät ja homma toimii. Häämekonkin ostin netistä, ja loistava tuli. Mitä sitä turhaan monimutkaistamaan! Mutta takaisin työelämään. Töissä monikin asia sujuisi paljon paremmin, jos ottaisi vähän rennomman asenteen. Hyvä suunnittelu on toki kaiken a ja o, mutta senkin voisi tehdä realistisesti, eikä asioita jankkaamalla. Ja auta armias, jos asioita on suunnittelemassa keskenään täysin erilaiset persoonat. Miehet ovat usein rennompia, tai sitten päinvastoin niin suorasanaisia ja päättäväisiä, ettei vatvomista tarvita.

Stressaaminen asioista, joihin ei pysty vaikuttamaan, on myös ainakin oman kokemukseni mukaan aika yleistä naisvaltaisilla aloilla. Ja niitäkin juttuja pitää tietenkin ruotia siellä palavereissa ja kahvihuoneissa. Arjesta voi yrittää saada toimivamman, mutta stressi harvoin lisää kenenkään hyvinvointia. Tässä tuleekin eteen ikuinen dilemma. Liian rento ei missään nimessä saa olla, koska silloin homma ei toimi alkuunkaan. Jos asioista kuitenkin stressaa liikaa, vaikuttaa sekin lopputulokseen, ja usein myös ihmissuhteisiin siinä matkan varrella.

 

IMG_3510..jpg

Tässä mä vaan mietin, että miksi mun on joskus niin vaikea työskennellä suuren naisjoukon kanssa…

 

Olen päässyt onnekseni tekemään töitä tällä alalla myös miesten työparina ja samoissa työyhteisöissä, ja kyllä se vaan niin on, että silloin hommat ovat toimineet vähän paremmin. Yleistä mielipidettähän en tiedä, joten korostan jälleen, että oman kokemukseni mukaan. Mutta mä olenkin tällainen ”epä-nainen” ajattelumaailmaltani mitä tulee työhön. Olen suhteellisen mustavalkoinen, suora ja jämpti, mihin en valitettavasti useinkaan saa töissä vastakaikua. Annan palautteen, niin hyvän kuin huonon, ilman välikäsiä ja suoraan. Koen, että miesten kanssa työskennellessäni saan tätä myös itse takaisin. Miehet harvemmin puhuvat pahaa kahvihuoneessa, mikä olisi itselleni helpotus. Jatkuva negatiivisuus syö todella paljon työintoa, ja vaikuttaa niin paljon omaan yleisfilikseen. Mieluummin positiivisella asenteella eteenpäin, vaikuttaen niihin asioihin mihin pystyy.

 

IMG_3478..jpg

 

 

Myös yksi asia, mihin törmään joskus, on huumorintajuni erilaisuus. Monesti vitsini ymmärretään väärin, ja saatan sanoa vitsillä asioita, jotka joskus ymmärretään henkilökohtaisesti. Miesten kanssa työskennellessäni en kuitenkaan ole tähän törmännyt. Uskon, että monesti se johtuu naisten yli-analysoivasta luonteesta, vaikka kyseessä ei todellakaan olisi mitään pahaa tarkoittava asia. Olen kuitenkin tätä piirrettä tietoisesti itsessäni hillinnyt, ja joskus haluaisin vähän lisää vapautta omiin sanoihini.

Jotenkin mulle tuli tarve avautua vähän tästä asiasta, vaikka tiedän tämän olevan aika riskialtis aihe. Joten ennen kuin vedät sen herneenpalon sinne sieraimeen, pyydän, että tarkastelet asiaa yleiseltä kannalta, etkä niinkään omalta kohdaltasi. Oletko tehnyt samankaltaisia huomioita työyhteisöissä naisvaltaisilla aloilla? Ja muistathan, että vaikka tekstissä saatan yleistää aika karkeastikin sukupuolten välisiä eroja, niin totuushan on tietenkin se, että kaikki ihmiset sukupuolesta riippumatta ovat erilaisia. Tietynlaisia stereotypioita olen kuitenkin havainnut, mutta ketään en sormella osoita. Ehkä tarkoitus tässä on enemmänkin purkaa omia fiiliksiä ja herättää ihmisiä miettimään, olisiko tietynlaisia työtapoja ja -malleja mahdollista muuttaa tai tarkastella kriittisesti.

 

IMG_3530..jpg

 

Ja lopuksi, olen saanut myös todella hyviä kokemuksia tältä alalta, eli pelkkää valitusta ei ole ollut tarkoitus tuottaa. Oma alani ei vaadi sitä, että persoonan pitäisi olla tietynlainen ollakseen hyvä työntekijä. Sen vuoksi työyhteisöissä myös voi olla keskenään hyvinkin erilaisia ihmisiä. Tämä luo haastetta, mutta on toki myös rikkaus. En usko sanontaan ”Nainen on naiselle susi”, vaan ennemminkin Ellinooran ”Nartut”-biisin sanoihin: ”Ilkeet tytöt on ilkeitä aina, kakskyt tai nelkytvuotiaina”. Ja tämä pätee niin naisiin kuin miehiin, sillä jos on vaikea persoona, ei sillä useinkaan ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Ja kyllä, olen tietoinen myös siitä, että ei ole olemassa pelkkiä miehiä ja naisia, mutta ehkä lopetan tämän itseni selittelyn tähän ja annan tekstin herättää ajatuksia sen sijaan :D!

 

Oletteko kokeneet koskaan samaa kuin mä? Vai olenko ainoa?! Pliis, sanokaa että en :D!

 

Maija

Hyvinvointi Mieli Työ Ajattelin tänään