Maanantaille eli vappupäivälle änkesin väkisin mäkitreenin, tulevia koitoksia ajatellen. 10*n.200m loivahkoon ylämäkeen, nämä eivät ole oikein olleet vahvuuteni, mutta tulipahan taas yritettyä.

Tiistaina juoksukoulun harjoituksena oli vauhdinvaihtelu 6.15/4.45-kilometrien välillä. Nopeampaa vauhtia ehdittiin juoksemaan yhteensä viisi kertaa, hitaampaa kuusi. Vauhti tuntui suoraan sanoen yllättävän pahalta, vaikka on tätä jo harjoiteltu. Palautuminen ei varmaankaan ollut ollut ihan täydellistä.

Keskiviikkona jumppaa, torstaina puolipitkä 13km rauhalliseen tahtiin porukassa. Perjantaina vain neljän kilometrin lyhyt verryttely.

Lauantaina klo 6.45 kohti Helsingin Paloheinää aikuisurheilijoiden sm-maastoihin, valmentajan ja toisen osallistujan kassa. Tapahtuma oli todella kiva ja inspiroiva, kiva pystyä seuraamaan toistenkin juoksuja. Itse juoksin n40-sarjassa seitsemän muun osallistujan kanssa. Rata oli osittain helppo eli suhteellisen tasainen, mutta ne kaksi nousua mitä oli, olivatkin sitten haastavia. Laskeutumiset yhtälailla. Juoksin alkumatkan kolmen naisen porukassa, jossa taisteltiin sijoista 3-5. Puolenvälin jälkeen pronssimitalisti karkasi, ja toisella naisella oli jonkinlaisia vaikeuksia, sillä sain häneen melko hyvin etumatkaa tässä vaiheessa. Loppua kohden etumatka väheni muutamaan sekuntiin, vaikka en mitenkään pahasti hyytynyt. Sain kuitenkin pidettyä nelossijani, mihin olen kyllä varsin tyytyväinen.

Sunnuntaina juoksin vielä 24km pitkiksen keväisen sään ja lauantaisen kilpailun inspiroimana.

Seuraavan viikon treenit menivät enimmäkseen plörinäksi flunssan takia, pari vauhtikestävyysharjoitusta mahtui kaikesta huolimatta mukaan. Onnekseni toivuin nopeasti.

Ehdin jo kyllästyä treeniblogin pitämiseen, mutta jatketaan silti.

Viikko alkoi lepopäivällä.
Tiistaina oli juoksukoulun kilpailuun valmistava harjoitus, tonnin, viidensadan metrin ja kahdensadan metrin vetoja. Päädyin kovimpaan ryhmään täydennykseksi, tästä johtuen vauhdit karkasivat lapasesta, tonnien kulkiessa 4.08 ja 4.18. Viissatasia tein vain kaksi kolmen sijaan, sillä en halunnut ajaa itseäni ihan loppuun kuitenkaan. Näissä vauhdit nelosen pintaan ja kaksisataisissa alle nelosen. Huhheijaa, juoksin aikuisurheilu-urani nopeimman kilometrin! Itseluottamukselleni tämä teki todella hyvää.

Keskiviikkona juoksin kympin peruslenkin, sisältäen sekä asfalttia, että pururataa. Taisi sataa tihuttaa hieman, vauhti 6.21/km, sykkeestä ei tarkkaa tietoa ole, sillä mittarinketale temppuilee. Torstaina juoksin vain kuusi kilometriä kevyttä, sillä perjantai olisi kisapäivä.

Perjantaina puoliltapäivin tein pienen kahden kilometrin aamulenkin herätelläkseni kehoani, sillä torstain lenkki oli juostu ajoissa aamulla, ja kilpailu olisi vasta puoli kymmeneltä illalla. Illalla sitten Aurajoen yöjuoksun kympille, verryttelyt ja sitten mentiin. Sain pidettyä pään kylmänä ja vauhdin tasaisena jokseenkin jäätävässä kevätsäässä. Loppuaika 46.21, kilometriaika 4.36, edelliskesän parhaasta huikeat 59s pois! PB tämä ei kuitenkaan ole, sillä olen kaksikymppisenä mennyt juoksemaan maantiella 44.39, radalla vielä kovempaa, mutta tämä tulos on hukkunut vuosien varrella. Lasken tämän kyllä silti ennätykseksi, olen päättänyt olla miettimättä kaksikymmentä vuotta vanhoja tuloksia liiaksi. Olin enemmän kuin tyytyväinen, kylmä ilma tosin häiritsi hieman juhlintaa, kotiin oli lähdettävä melko pian.

Lauantaina hölköttelin seitsemän kilometriä palauttavaa, sunnuntaina juostiin perinteinen yhteispitkis tällä kertaa viidentoista kilometrin mittaisena. Yhteensä juoksin 66km.

Nyt olen ilmeisesti kohdannut kilpailun jälkeisen alakulon, tavoite saavutettu, oh no, mihin nyt mennään. No itseasiassa mennään aikuisurheilijoiden sm-maastoihin lauantaina, mutta voi apua, mistä siihen nyt paukut löydetään kun takki tuntuu tyhjenneen? Kunnossa ei kyllä pitäisi olla vikaa.