Erehdyin tässä hakemaan perustoimeentulotukea katsoessani, että saattaisin olla siihen oikeutettu parin kuukauden ajan. Olen melko järkyttynyt kohtaamastani huolimattomuudesta ja mielivallasta. Sähkölasku 147€ unohtunut laskelmasta, hups. Samoin kotivakuutuslasku, hupsista vaan. Reseptilääkkeeni eivät kuulemma ole reseptilääkkeitä, tämäkin tieto minulle esitettiin varmana. No oho.

Mutta mitä minulta odotetaan: tiliotteeni eivät kelpaa, koska jossakin osassa ei näy nimeäni, muuttoni pois sähkölämmitteisestä asunnosta oli tarpeetonta, kuvaustani tilanteestani ei selvästi huolella luettu. Toimitan liput ja laput ja liitteet moneen kertaan, ja ne hups vaan unohtuvat. Sitten tehtailen valituksia näistä huolimattomuusvirheistä yms johtuen. Tuliko nyt varmasti kaikki mukaan.

Ihan kuin muutto ei olisi stressaavaa, ja sitten vielä sekin, että entinen vuokranantajani päätti alkaa kiristämään minua. Ja kuluttajariitalautakuntaan valittaminen vaati sekin vaivannäkönsä. Kiristelen hampaitani, aamuisin en halua nousta. Ihan oikeasti vituttaa. Sisu ei anna periksi luovuttaa nyt näiden kanssa, vaikka se olisikin helpompaa.

Tylsistys. Noniin, tässä sitä taas ollaan, loputtomaan tylsistyneisyyden vallassa. Ei töitä, ei opintoja, ei koiraa. Vähän sarjakuvia ja juoksua kyllä. Ja itseopiskelua. Aikaansaamisentunne puuttuu, vaikka etenenkin kirjan kanssa melko hyvää vauhtia ja sarjakuvan kanssa samoin. Pitäisi vain olla valmis, saada tunnustusta, pumpumpum. Dopamiinia tänne heti siis!
Mutta nyt, vapaa-aika, mutta kun kaikki tuntuu samalta, yleensä enemmän työltä kun vapaalta. Periaatteessa tässäkään ei pitäisi olla ongelmaa, olen nyt tässä enkä tee mitään, en näe ketään, en mieti mitään. (jälkimmäistä hieman epäilen)