Bloggaajan ylösnousemus
Ja näin blogini on noiduttu ylös haudastaan. Pulssia ei löydy, ulkonäössäkään ei ole kehumista. Laahustavissa blogikalmoissa on tietenkin aina jotain kursittavaa, ehostettavaa ja formaldehydillä kyllästettävää. Ehkä blogi herää eloon, kun pumppaa hapekasta verta runosuoneen. Mitenköhän blogitekstejä kirjoitettiin? Miten jäsennellä epämääräisiä ajatuksia ja ideoita jotenkin loogisesti etenevästi tekstiksi? Miten ylipäätään palata kirjoittamaan blogia vuosien hiljaisuuden jälkeen? Palaanko vanhaan vai aloitanko kokonaan uuden puhtaalta pöydältä? En ole koskaan unohtanut vanhaa blogiani täysin, ja paluu on ollut mielessäni viimeisen muutaman kuukauden ajan, kun yksi pitkään kirjoitustaukoon johtaneista syistä ei toistaiseksi ole esteenä. Työhöni sisältyi aiemmin erilaisten tekstien, tiedotteiden, uutiskirjeiden ym. kirjoittamista, joten vapaa-ajallani en jaksanut miettiä näppäimistön näpyttelyä. Työtä ei kuitenkaan tällä hetkellä ole, ja energiaa riittänee blogiinkin työhakemusten pusertamisen lisäksi. Ehkäpä blogitekstien kirjoittaminen auttaa työnhaun aiheuttamaan turhautumiseen ja apeuteen. Toivottavasti auttaa.
Ajatukseni harhailevat, kuten tavallista, jälleen muualle, kun pitäisi keskittyä tähän: Avonainen parvekkeen ovi päästää asuntooni raikkaan ja viilentävän tuulen mutta myös liikenteen ja hälytysajoneuvojen äänet. Lähistön haavat suhisevat tuulenvireessä, ja tikli ja mustarastas laulavat soinnukkaasti. Oletteko muuten koskaan nähneet tikliä läheltä? Miten värikäs lintu se onkaan.
Puhelimeeni kilahtaa WhatsApp-viesti vanhalta työkaveriltani. ”Are you back????????” hän kysyy. En ole koskaan kertonut hänelle blogistani, mutta onpa epätavallisen sopivasti ajoitettu kysymys. Hän poistaa sen ennen kuin ehdin vastata. Mitähän… Palannut edelliseen työpaikkaaniko?
Kysyn myöhemmin, yksi teksti kerrallaan ja takaisin aiheeseen. Viime vuosina jotkin asiat ovat muuttuneet elämässäni, jotkin taas eivät. Sama lienee täälläkin. Lily.fi-verkkosivun ulkoasu ja käyttöliittymä eivät ainakaan näytä muuttuneen, mutta keitä te lukijat olette nykyään? Näköjään lähes kaikki seuraamani blogit vuosien takaa ovat sammuttaneet valonsa. Yksi vielä päivittyy harvakseltaan: Villiviini-blogi. (Suosittelen lukemaan, jos blogi ei ole tuttu jo. On ollut mukava seurata kirjoittajan tyylikkäästi kynäilemiä tekstejä elämän ylä- ja alamäistä vuosien varrella.) Mitä muita blogeja tältä nykyään löytyykään.
Ei tämän kirjoittaminen ollutkaan niin tukkoista kuin pelkäsin, joten ehkäpä minulla riittää virtaa bloggailuun toistaiseksi – ainakin uuden työpaikan löytymiseen asti. Eiköhän takataskussani ole jonkin verran blogitekstien aihioita. Ensi kerralla mennäänkin metsään.