Kynnestä (mutta ei tikusta) asiaa – ja vähän muutakin
Hyvät lukijat, korkkaan tekstini kynsiongelmallani. Pulaa aiheistako? Pyh! Halkesiko Herra J:ltä kynsi? Kyllä halkesi, perhana. Näette kuvassa vasemman peukalon kynnessäni olevan pitkittäisen juovan, jossa kynsi on ohentunut. Kynteni siis halkeaa todella helposti kahteen osaan juovaa pitkin.
Onpahan pieni (mutta erittäin ärsyttävä) vaiva. Peukalonkynsi on pakko pitää koko ajan lyhyenä, mutta silti sen reunaan muodostunut lovi tarttuu usein kiinni yhteen sun toiseen vaatteeseen ja repii halkeamaa helposti isommaksi – välillä aika ilkeän näköisesti.
Onko vaiva tuttu teillekin? Olen kärsinyt siitä kolmen vuoden ajan, mutta se ei ole vaivannut niin paljoa, että jaksaisin poiketa lääkärille. Kynnen kasvu on selkeästi häiriintynyt, ja toivottavasti se paranisi joskus tulevaisuudessa. On nääs tarpeeksi monta repeämää koettu vaikkapa avaimia taskusta kaiveltaessa. Ja sitten tekstini pääaiheeseen.
Kesä on murtanut itsetuntoni työllistymisen suhteen. Kävin toissapäivänä keskustelemassa mahdollisesta työkokeilupaikasta, ja ai että minua hävettää, miten huonosti hoidin sen. Itsevarmuuteni ja uskoni omaan osaamiseni on ollut pakkasella kesän helteistä huolimatta, eikä se tietenkään ole paras tilanne yritettäessä tehdä vaikutusta potentiaaliseen työnantajaan. Minulle ehdotettiin osallistumista startup-yritykseen, ja olisin melko varmasti pystynyt vaadittaviin tehtäviin ainakin osittain, mutta kuunnellessani heidän bisnesideaansa rohkeuteni ja itsevarmuuteni valui lahkeestani ulos. Panikoin ja totesin heille, että tehtävä ei ollut minulle. Häpesin itseäni niin paljon, että lysähdin kotona sohvalle itkemään tilanteeni toivottomuutta. (Ei sitä paikkaa ollut tarkoitettu minulle, kun mietin sitä näin paria päivää myöhemmin.)
Tilanteeni ei onneksi ole kuitenkaan toivoton, vaan käyn tällä hetkellä ammatinvalintapsykologin juttusilla. Kartoitamme ainakin työkykyäni ja alan työkokemuksen hommaamista vapaaehtoistyöstä sekä ammatillista kuntoutusta. Kuntoutuksen kautta saisi myös työhönvalmentajan, joka olisi varmasti hyödyllinen tilanteessani. Löytyisköhän näillä konsteilla työnantaja, joka ymmärtäisi tilanteeni ja epäröintini ja tarjoaisi silti mahdollisuuden… Tosin minun huijarisyndroomakin on nykyään huijarisyndrooma², joten minusta tuntuu, että saisin välittömät potkut ”osaamattomuuteni” vuoksi, jos joku ”erehtyy” palkkaamaan minut. Pahus tätä työsarkaa…
Kesät ovat muutenkin nihkeää aikaa minulle. Lapsena vietin ison osan kesistä yksin, kuten olen joskus aiemmin kertonut. Minulla oli kavereita koulussa, mutta ei juuri koulun ulkopuolella, jotenka kesät kuluivat siis suurimmaksi osaksi omissa oloissani. Kesäyksinäisyys on myös jatkunut aikuisuuteen jonkin verran, ja tämä kesä ei ole ollut poikkeus. Minulla on nykyään kavereita, mutta heillä on kesäisin runsaasti menoa, joten en kehtaa juuri ehdotella tapaamisia. Kokeilin ehdottaa elokuulle dokkari-iltaa, mutta se siirtyi näillä näkymin syyskuulle. Heinä- ja elokuu ovat siis hiljaisia, mikä ei tietenkään auta yllä mainittujen negatiivisten ajatusten häätämiseen. Kun on jumissa neljän seinän sisällä, niin lopputuloksen arvaavat kaikki. Toki voisin käydä aktiivisemmin eri tapahtumissa yksinkin, mutta se aiheuttaa minulle usein voimakkaan ulkopuolisuuden tunteen. Olen yksin – siis ulkopuolinen – ihmisjoukon keskellä. Se on henkisesti kuluttavaa minulle, joten olen mieluummin yksin ”yksin” kuin ihmisjoukossa.
Masennuksesta tuttu lamaannus on sentään pysynyt poissa (JES!) – vaikka fiilis on ollut mollivoittoinen. Toimintakykyni on säilynyt ja pystyn lenkkeilemään ja selviämään arkiaskareista. Eikä mielialani ole synkkä päivästä toiseen, vaan hyvin nukuttu yö auttaa aina. Jos en mieti työnhakua, niin eipä mielialassani ole oikeastaan kummempaa valittamista. Minulla ei ole pakonomaista tarvetta paeta huonoa oloa esimerkiksi videopelien maailmaan, kuten masennukseni aikana tein. Ja onneksi elämässäni on myös asioita, joista tulee vielä hyvä fiilis :) Esimerkkinä vaikkapa Lilyn bloggarien hyvät ja inspiroivat blogitekstit piristävät päivääni aina – kuten myös alkuaine- ja ylenpalttinen tiedenörtteilyni. Olen täydentänyt kokoelmaani esimerkiksi elektrolyysin avulla valmistetulla nikkelikristallilla :) (Ammattilaiskuvaaja olisi muuten kiva välillä…)
