Mietteitä firmojen osallistumisesta Prideen
Ajattelin edellisessä tekstissäni kirjoittaa Priden kaupallistumisesta. Pridestä on jo aikaa, ja (kuten #womeninscience-päivän tapauksessa) olen jälleen reilusti myöhässä. Pyörittelin aihetta pitkään päässäni, mutta en keksi mitään kovin fiksua tapaa lähteä purkamaan ajatuksiani. Ne ovat itse asiassa aika solmussa. Yritetäänpä kuitenkin. On muuten syytä muistaa, että olen heteroseksuaalinen mies, joten unohdan varmasti joitain näkökulmia – Pridehän ei varsinaisesti ole minulle. Muistuttakaahan kämmeistäni kommenteissa.
Muistattehan Niken ja Colin Kaepernickin yhteistyön? Se ei liity Prideen, mutta toiminee kuitenkin hyvänä esimerkkinä nykymarkkinoinnin trendeistä. Yritykset näyttävät ottavan hanakammin kantaa yhteiskunnallisiin asioihin nykyään. Nike varmasti ymmärsi, mitä Colin Kaepernickin palkkaamisesta seuraisi Trumpin Yhdysvalloissa. Reaktio ei ollut yllättävä: Niken kenkiä poltettiin protestina ”parhaaseen” (tai lähinnä pahimpaan) nettiraivotyyliin. Nettiöyhöttäjät siis ostivat Niken kenkiä poltettaviksi tai polttivat jo omistamiaan Niken kenkiä. Pahus, Niken perustukset varmaan tutisivat boikotista… Suomessa esimerkiksi Finnair lähti mukaan Helsinki Prideen, ja postauksen kommenteissa trollit aikovat tietenkin boikotoida Finnairia sen takia. On sellainen kutina, että Finnairkaan ei mene konkurssiin boikotoijien takia. Joku voisi sanoa Niken mainoskampanjaa taktiseksi tempuksi, koska nettiraivon ja Trumpin ärsyttämisen kautta saa runsaasti ilmaista julkisuutta.
Niken yhteiskunnallinen kannanotto ilmeisesti kannatti. 6 miljardia dollaria. There’s gold in them there hills! Kannanotoilla voi kääriä isot voitot, mikä ei ole varmasti jäänyt markkinointiammattilaisilta huomaamatta. Pridessä on varmaan haistettu potentiaali vastaavaan – toki pienemmässä mittakaavassa. Toki yritys saa tehdä voittoa, ei siinä mitään. Minua vain mietityttää, missä määrin seksuaalivähemmistöt ovat pelkkä rahastuskeino yritykselle. Lätkäistään sateenkaarilippu tuotteeseen joksikin viikoksi ja taputellaan heteroina itseämme selkään valveutuneisuudesta. Loppuvuoden aikana seksuaalivähemmistöihin ei kiinnitetä mitään huomiota. Huoh… Julkisuustemput. Pinkkipesu. Mitä jää jäljelle, kun Prideen liittyvän markkinointikielen avaa? Mitä yllä mainitun Finnairin support-kumppanuus käytännössä tarkoitti esimerkiksi? On jotenkin häiritsevää nähdä Pride-tuotteita vaateketjuilta, jotka ovat ryvettyneet halpatyövoimaskandaaleissa. Onko mainoksen hieno Pride-paita kursittu kasaan jossain romahtamispisteessä olevassa bangladeshilaisessa tehdasrakennuksessa…
Mielestäni on myös kuitenkin hienoa, että yritykset lähtevät mukaan tukemaan vaikkapa Helsingin Pride-viikkoa. Miksi ei olisi? Seksuaalivähemmistöjen oikeuksien edistäminen on kaikkien asia. On siis toisaalta hienoa, että yrityksiä lähtee mukaan Prideen, mutta taas toisaalta en voi unohtaa mahdollista rahastusta. Tämän ristiriidan koen rasittavaksi, eikä helppoja vastauksia ei tosiaan ole. Toivottavasti suurin osa olisi vilpittömästi mukana tukemassa, ja kaipaisin lisää avoimuutta tähän. Olen seurannut jonkin verran asiaan liittyviä keskusteluja, ja eräs olennaisista kysymyksistä on, meneekö osa mainoskampanjoista saaduista tuotoista Pridelle tai vaikkapa seksuaalivähemmistöjen järjestöille. Jos näin tapahtuu, niin Pridellä ratsastavia mainoskampanjoita ei nähdä suurena ongelmana.
Ja silti jupisen itsekseni Prideen osallistuville yrityksille – olivatpa niiden tarkoitukset kuinka hyvät tahansa. Pride-mainonta tuntuu syystä tai toisesta niin teennäiseltä ja feikiltä, mutta myönnän, että mielipidettäni olisi varaa päivittää.
Mitä mieltä te olette aiheesta?
Tsekkaa myös Eino Nurmiston Vuoden törkein pinkkipesu 2019 -palkinnon voittaa…. Esprit -postaus.