Kynsilakkaa ja vaaleanpunaisia housuja.

Seuraavaksi on aika kertoa pieni henkinen kasvutarina. Pyysin aikoinaan erästä kaveriani mukaan makutuomariksi, kun kävin ostamassa itselleni uusia vaatteita. En enää muista, mitä päädyin ostamaan silloin, mutta kaverini ehdotti jossain välissä vaaleanpunaista t-paitaa minulle. Kieltäydyin tietenkin ostamasta sitä. Tiedätte varmaan, että mieshän ei halua pirteitä värejä pukeutumiseensa – ei varsinkaan vaaleanpunaista. Sehän on tyttöjen väri! (Tosin se oli aikoinaan poikien väri.) Muistaakseni 70-luvulla vaaleanpunainen alettiin yhdistää tyttöihin, ja loppu on, kuten sanotaan, historiaa, kun katsomme sukupuolten värikoodausta nykyään. Miestä on tökittävä varovaisesti vaateostoksilla, jotta hänet saadaan rikkomaan pinttyneitä pukeutumistapojaan. Tarvitsin ilmeisesti aikaa rikkoakseni oman tyylikäytäntöni, ja vaaleanpunainen t-paita jäi reissusta mieleeni. En muista, kuinka kauan kypsyttelin päätöstäni, mutta kävin myöhemmin ostamassa itselleni vaaleanpunaisia t-paitoja. Pohdin, että miksen voisi käyttää vaaleanpunaisia vaatteita. Se on kaunis väri. Mutta eihän mies voi pukeutua vaaleanpunaiseen, koska häntä pidetään silloin homona tai naismaisena. Aivan kuin homous tai naismaisuus olisi miehellä jokin huono juttu. Anna minun kaikki kestää. Normit helvettiin! Pukeutumisnormin rikkominen ei kuitenkaa ollut aluksi kovin helppoa, joten minua jännitti lähteä ulos vaaleanpunainen paita päälläni. Alitajuntani yritti vielä jotenkin viestiä, että se ei ollut sopivaa minulle.

Siitä se sitten lähti. Totesin, että en halua perinteisiä harmaita tai mustia collegehousuja kotipöksyiksini, joten tietenkin oli hankittava vaaleanpunaiset housut itselleni. Niitähän ei löydä miesten vaateosastolta, joten minun oli suostuteltava itseni lähtemään ostamaan vaatteita naisten osaltolta itselleni. Pakko myöntää, että en ensimmäisellä kerralla uskaltanut ottaa hyllystä vaaleanpunaisia housuja ja kävellä sovituskoppiin ne käsissäni. Olin naisten alusvaateosastolla hypistelemässä mukavalta tuntuvia naisten vaaleanpunaisia yöhousuja, mutta pokkani ei riittänyt niiden kokeilemiseen ja jänistin. Toisella yrittämällä menin sovituskoppiin tyhjin käsin ja yllä mainittu kaverini toi vaaleanpunaiset collegehousut minulle sinne… Herra J! Ei näin! 😀 Jooh, ei tuota voi oikein puolustella. Nykyään pystyn jo onneksi pyörimään naisten osastolla sen suurempia stressaamatta. On kiva nähdä myyjien kohoavat kulmakarvat, kun sanon etsiskeleväni vaatteita itselleni myös naisten osastolta. Harmi vaan, että naisten vaatteiden koot eivät usein riitä minulle. 

Jossain vaiheessa, kun olin tarpeeksi kauan tuijottanut kavereiden lakattuja kynsiä, totesin, että voisin itsekin lisätä kynsilakalla väriä elämääni. Pyysinpä heitä meikkaamaan minut Rocky Horror Picture Showsta lainattuun tyyliin, ja lopputulos oli kerrassaan maaginen. Psst! Se tosiaan pitäisi tehdä uudestaan, jos luette tätä 🙂 Lakankin käyttämistä jännitin aluksi, koska eihän mies saa käyttää kynsilakkaa. Pidän punaisesta kynsilakasta ja laitan sitä säännöllisen epäsäännöllisesti kynsiini. On minulla huulipunaakin, mutta en (ainakaan vielä) kehtaa lähteä punaisten huulten kera ulos. Huulipuna ei oikein mätsää muuten meikkaamattomien kasvojeni kanssa. Vaaleanpunaiset vaatteeni eivät ole herättäneet huomiota, mutta punainen kynsilakkani on. Kommentit ovat olleet pelkästään positiivisia. Tosin kerran seksuaalista suuntautumistani on pähkäilty lakattujen kynsieni takia. Lukijat, kysyykääpä läheisiltä miehiltänne kynsilakan käytöstä ja mahdollisista ongelmista. Mikä sen käytössä on niin vaikeaa? Kaikki mukaan rikkomaan heteroseksuaalisen miehuuden kuristavia kahleita.