Magnesium. Tämä tulee minulle ensimmäisenä mieleen:

Tuijotan tyhjyyteen ja uppoan ajatuksiini poimimaan magnesiumlieriöni ja -ampullini käteeni ja pohtimaan niiden olemusta ja ominaisuuksia: Se on alkuaine, jonka tunnus on Mg. Se on maa-alkalimetalli. Sen järjestysluku on 12. Se on kirkas – tosin ilmassa oksidikerroksen myötä harmaantuva – erittäin kevyt metalli. Se on melko reaktiivista ja liukenee esimerkiksi veteen magnesiumhydroksidiksi. Saatatte muistaa yläasteen kemiantunneilta kirkkaalla liekillä palavan magnesiumlangan. Monissa kevyissä metalliseoksissa on magnesiumia. Magnesium on elintärkeä alkuaine kaikelle elämälle. Ehkäpä mielenkiintoisin nippelitieto on se, että magnesiumimme on peräisin isoista räjähtävistä tähdistä:

Kuva: Jennifer Johnson (CC BY-SA 4.0).

Yllä mainittu lista on oikeastaan se, mitä pystyn nopeasti sanomaan magnesiumista kaivelematta lisätietoa muualta. Sen ominaisuudet eivät kuitenkaan ole postaukseni aiheena, enkä paneudu niihin syvemmin, vaan keskityn tänään yhden magnesiumlisän terveyshyötyihin, joista en tiedä juuri mitään. Kirjoitanko siis aiheesta, josta en tiedä mitään?

Tavallaan kyllä.

Yritin ottaa siitä selvää, ja tämä on tavallaan lyhyt sepustus siitä, millaiseen kaninkoloon putoaa, kun yrittää ummikkona hakea netistä taustatietoa terveysväitteille. Muutama kuukausi sitten höpisin aktiivihiilestä ja kärvistelin saman ongelman kanssa silloinkin.

Lilyssä on hiljattain julkaistu pari postausta magnesiumista (Hey Girl -blogissa ja Minnean muruja -blogissa), jotka kiinnittivät huomioni. He kirjoittivat Terranovan Smooth Mag -magnesium-jauheesta, joka on ”magnesium unelle ja rentoutumiselle”. Tuotekuvauksen väitteiden määrä ja kieli tuntuvat jyräävän ylitseni. Onko kuvauksen tarkoituskin saada pää pyörälle? (Joku lukijoista toteaa varmaan, että eihän tuo kuvaus ole mitään. Paljon ”pahempiakin” löytyy.)

Bisglysinaattimuotoinen magnesium on vatsaystävällinen ja tuotteen sisältämä inositoli toimii synergistisesti magnesiumin kanssa auttaen rauhoittamaan hermostoa.

Tuotteen frukto-oligosakkaridit tehostavat magnesiumin imeytymistä ja hyväksikäyttöä kehossa.

Bisglysinaattimuotoinen magnesium? Inositoli? Synergistisesti? Frukto-oligosakkaridit?  Magnesiumbisglysinaatin sanotaan olevan tehokkaasti imeytyvä magnesiumin muoto ja täten siis ”vatsaystävällinen”, koska sen sivuoireena ei ole vatsaärtymystä. Selvitetäänpä asiaa. Isken Googleen hakusanoiksi magnesium bisglycinate ja alan raapia päätäni. Mikä hakutuloksista on luotettava lähde? Valtaosa hakutuloksista johtaa verkkokauppoihin. Wikipedia? Se ei vahvista väitteitä vatsaystävällisyydestä. Medical News Today? Se sanoo:

It (magnesium glycinate) is also one of the gentlest supplements on the stomach. People often use magnesium glycinate instead of other magnesium supplements, as the body finds it easier to absorb magnesium in this form.

Artikkeli ei kuitenkaan kerro lähteitä, joissa vatsaystävällisyys todettaisiin. Vai missaanko jotain?  En sano, että niitä ei olisi ollenkaan, mutta tästä ilmenee, että lähteitä saa välillä etsiä kissojen ja koirien avulla. Sivusto näyttää kuitenkin luotettavalta (älkää pyytäkö minua määrittelemään, mikä mielestäni näyttää ”luotettavalta”) ja artikkelin väitetään olevan lääkärin tarkastama. Ok kai sitten.

Mietin, onko glysiini kaiken a ja o vatsaystävällisyydessä, joten isken seuraavaksi Googleen hakusanoiksi glycine digestion. Haku tarjoaa sentään tämän tieteellisen artikkelin. Se mainitsee, että glysiinillä on unen laatua parantavia vaikutuksia, mutta en löytänyt vastaystävällisyytteen viittavaa. Onko artikkeli laadukas muuten? En tietenkään osaa sanoa, kun en ole alaan perehtynyt tutkija.

Väitteisiin perehtyminen on iso urakka kaltaiselleni perusjantuselle. Aikaa on kulunut yhteen magnesiumbisglysinaatista esitettyyn väitteeseen, ja en ole päässyt pitkälle. Mites inositoli? Ei… Lopetan ”tutkimusretkeni” ennen kuin se oikeastaan edes alkaa. Magnesium on kiistatta tärkeä hivenaine, mutta onko jokainen magnesiumjauheestamme esitetty väite kiistaton tosiasia. En tiedä, olen hukassa – aika ankea lopputulos blogipostaukselleni. Tuotekuvauksessakin puhutaan vihreistä kauranversoista, mutta ravintosisällössä ja aineosissa puolestaan vihreistä kauransiemenistä. Ovatko ne yksi ja sama asia? Vihreät kauranversot ”…tukevat luontaisesti hermostoa ja mieltä rauhoittavasti.[sic]” Vihreissä kauransiemenissä  on ”ainesosia, joilla voi olla rauhoittava [sic] ja hermostoa tukevia vaikutuksia.” Voi olla?

Mitä ajatuksia Smooth Magin tuotekuvaus herättää teissä? Luotatteko siihen? En väitä, että Terranova valehtelisi tuotekuvauksessaan. Asiaan perehtymättömänä on vain tuskaista alkaa selvittää terveysväitteiden taustoja. Kiinnostaisiko teitä selvittää, kuinka paljon frukto-oligosakkaridit tehostavat magnesiumin imeytymistä?

Sanan ”luonnollinen” maininta tuotekuvauksessa saa sentään hymyn kasvoilleni. Tykkään naljailla tällaisille lauseille:

Se (montmorencykirsikka) sisältää myös luonnollista melatoniinia, jonka esiintyminen kasvikunnassa on harvinaista.

Luonnollisuus vastaan epäluonnollisuus elintarvikkeiden markkinoinnissa. ”Luonnollisuus” vetoaa kuluttajiin. Muuttuuko lauseen merkitys, jos sanan ”luonnollista” poistaa siitä?

Tervetuloa! Tiedestudioni on jälleen avoinna (milloin se ei olisi…), joten astukaa rohkeasti sisään. Hoi, sinä siellä takana! Seuraa minua, minulla on näytettävää sinulle:

Upeita värejä, eikö? Tänään perehdymme fluoresenssiin – ilmiöön, jossa atomien elektronit imaisevat itseensä valon fotonin energian ja sylkäisevät ylos fotonin, jolla on pidempi aallonpituus. Päästin huonon graafikkotaitoni kahleistaan ja väsäsin tämän havainnollistamaan lasinappieni värien taustoja:

Radallaan hengaileva elektroni (1) absorboi itseensä uv-valon fotonin. (Silmämme eivät näe uv-valoa.) Elektroni siirtyy korkeampaan viritystilaan (2) ja osa uv-fotonin energiasta muuttuu esim. lämmöksi. Hetken kuluttua elektroni palaa takaisin alkuperäiselle radalleen (3) ja vapauttaa  fotonin, jonka aallonpituus on uv-valoa pidempi ja jonka silmämme voivat täten havaita. Näin siis yksinkertaistettuna. Toinen samankaltainen ilmiö on fosforenssi,joka eroaa fluoresenssista pidempään jatkuvalla hohteella. Fluoresenssi lakkaa melkeinpä välittömästi sen aiheuttajan hävittyä, fosforenssi ei. Ne pimeässä hohtavat kellonviisarit? Jep, fosforenssia.

Fluorensenssi on saanut muuten nimensä fluoriitista, joka – kuten voitte arvata – hohtaa myös uv-valossa:

Puhdas fluoriitti on väritöntä ja ei hohda uv-valossa, mutta luonnon fluoriitissa on monenlaista epäpuhtautta, jotka saavat sen hohtamaan kuvan tavalla. En tiedä, mikä epäpuhtaus saan fluoriittini hohtamaan sinertävänä, mutta tiedän, mikä saa lasinappini hohtamaan.

Punainen hehku aiheutuu lasin seassa olevasta europiumista, sininen ceriumista ja vihreä uraanista. Minulla on useampikin eri alkuaineita sisältäviä lasinappeja, mutta ensimmäisen kuvan kolmikko hehkuu mielestäni parhaiten. Saan näistä hiukan lisää väriä alkuainekokoelmaani, koska valtaosa alkuaineistani on, noh, metallin näköisiä metalleja. On jännää nähdä, kuinka tavallisessa valossa läpinäkyvät lasit alkavat hohtaa eri värein, kun uv-lampun napsauttaa päälle. (Pitää muista kesällä kokeilla keskipäivän auringon uv-säteiden vaikutusta väreihin. Veikkaan, että aurinko jyrää värit alleen paisteellaan, mutta luulisi lasien sävyn ainakin muuttuvan.) Uraanilasissa on tosin vihreä sävy tavallisessa valossakin.

Ah, uraani – alkuainetaulukon mörkö. Sitä on käytetty aikanaan lasinvalmistuksessa väriaineena, myös Suomessa. Vuosikymmeniä sitten kuopatun Riihinmäen Lasin valikoimista löytyy ainakin joitain uraania sisältäviä lasiesineitä. Säteilyvaaraa uraania sisältävisä laseista ei aiheudu. Kirpputoreilta voi etsiä vanhoja, vihreitä lasiesineitä, joiden todellisen luonteen voi paljastaa uv-lampulla.

Onko teillä kenties niitä? 🙂