”Twitteristä löytää välillä mielenkiintoista luettavaa”, totesin itselleni, kun löysin sieltä miesten kosketuksen puutetta käsittelevän ketjun. Olen aiemminkin kirjoittanut miehistä blogissani, joten jatkakaamme miehuuden huonojen puolien kaivelua. Siitä minä tykkään. Toki muutkin kuin miehet voivat kärsiä kosketuksen puutteesta, mutta näppituntumalta sanoisin, että heissä se ei ilmene alla kuvatulla tavalla.

Miehillähän ei ole ystäviä, ja toisen ihmisen kosketus on meille myös aika vierasta – seksiä, urheilukenttien maalijuhlia  ja mahdollisia humalaisia halailuja lukuun ottamatta. Ehkä olette parisuhteessa miehen kanssa tai ehkä olette miehiä – tai ehkä olette pojan vanhempia. Tai olittepa keitä tahansa, luulen, että postaukseni aiheen pohtiminen avannee silmiänne. Tosin veikkaan myös, että monelle, varsinkin naiselle, aihe on tavallaan jo tuttu, mutta en muista, että sitä olisi aiemmin puettu sanoiksi näin hyvin:

TREAD: Men and Source of Our Sexual Scarcity Thinking–>
The source of men's sexual scarcity thinking is rooted in how we raise our own sons. In an ironic twist, we think too much gentle platonic touch will ruin our boys; will make them too needy; will make them weak. /1

— Mark Greene (@RemakingManhood) November 20, 2019

Ketju on kirjoitettu amerikkalaisesta näkökulmasta, ja se vetää tietenkin mutkia suoriksi, kun ajatus pitää tiivistää Twitteriin. (Ketjussa on myös linkki aihetta käsittelevään artikkeliin, jonka suosittelen lukemaan myös.) Kuitenkin sen sisältöä on mielenkiintoista pohtia suomalaisestakin näkökulmasta. Jep, kyllä ketjusta löytää mielestäni ihan suomalaisen miehenkin. Yhteiskuntamme kasvattaa tiedostaen tai tiedostamatta pojat hylkimään kosketusta. Miten itkevää tyttöä lohdutetaan? Miten itkevää poikaa lohdutetaan (jos lohdutetaan)? Mammanpoika? Voiko isä esimerkiksi halata teini-ikäistä poikaansa? Pojilta viedään kontakti toiseen ihmiseen muussa kuin poikien keskinäisissä kähinöissä tai seksuaalisessa kontekstissa. Platonisen kosketuksen ja seksuaalisen kosketuksen raja hämärtyy, ja seksistä tulee miehelle kaikki kaikessa. Seksin määrä on miehelle parisuhteen tason (ja toki myös miehuuden) mittari. Miehet hakevat kontaktia toiseen ihmiseen seksistä, ja heille seksikumppani on vain väline siihen. Jos miehen ihmissuhteessa ei ole seksiä, ei siinä myöskään ole mitään muutakaan kosketusta.

Yllä oleva on toki ronski yksinkertaistus, mutta väitteitä jää miettimään. Olet ehkä huomannut, että maailmalla on aika paljon seksikeskeisiä miehiä. Sanotaan, että biologian takia miehet ovat sellaisia kuin ovat, mutta entäpä jos taustalla on muutakin. Tosin veikkaan, että moni mies ei myönnä kaipaavansa kosketusta. Se voidaan näet tulkita heikkoudeksi. Kirjoitin aiemmassa tekstissäni miehen puolison kokemasta henkisestä taakasta, joka aiheutuu miehen ainoana keskustelukumppanina olemisesta. No, lisätään siihen bonuksena, että henkisen puolen lisäksi myös fyysinen puoli voi olla täysin miehen puolison harteilla.

Tästä kaikesta seuraa se, että miehen kosketuksessa saatetaan olettaa olevan aina taka-ajatuksia. Jos kosketat naista, sinulla on seksi mielessä. Jos kosketat miestä, olet homo. Jos kosketat lasta, olet pedofiili. Näin karkeasti yksinkertaistettuna. Joten mies ei kosketa kehenkään todistaakseen luotettavuutensa.

Minä olen se mies. Olen tuntenut ystäväpiirini naiset yli 10 vuotta ja murehdin edelleen heihin koskettamista. En halua missään nimessä olla naisia ahdisteleva mäntti. Naisilla riittää kokemuksia heistä. Tiedän, että stressaan asiasta liikaa, ja ystäväni tietävät stressaamisestani myös, mutta huoh… Mitenkö stressaamiseni ilmenee? Ojennan esimerkiksi karkkipussin ystävälleni ja hänen sormensa koskettavat vahingossa omiani. Siis hänen sormensa koskettavat vahingossa minun sormiani, ja minä alan miettiä, että minun olisi pitänyt pitää karkkipussista kiinni eri tavalla. Jep… Ei mitään järkeä 😀 Ja koska miehen kosketuksen saatetaan olettaa olevan aina seksuaalissävytteinen, deittaillessa olen myös joutunut myös tilanteisiin, joissa nainen on tulkinnut ei-seksuaaliseksi tarkoittamani kosketuksen väärin. Minä siinä sitten pöllämystyneenä, että mitäs… Nolojen tilanteiden mies, you know 😀

Tämä aihe sai minut muistelemaan lapsuuttani ja suhdettani toisiin miehiin. Voisinko esimerkiksi halata isääni? Hävettää myöntää, että se ei olisi helppoa. Voisinko halata ystävääni, joka on mies? Minä… Ei ole helppoa sekään. En pelkää homon leimaa, homous ei ole huonoa. Halaaminen on vain jotain, jota ei tehdä kulttuurissamme. (Taidan tarvita lekan oman kasvatukseni murskaamiseen.) Moni mies kai sanoisi tähän, että he eivät vain tykkää halaamisesta – tai kosketuksesta yleensä. Ok, ei tietenkään tarvitse pitää. Kysyisin kuitekin syytä siihen, varsinkin jos naisen halaaminen on heidän mielestään sopivaa, mutta ei miehen. Ja olennaista on, että ei ala määrittelemään, kuinka toisten miesten on käyttäydyttävä. Moni epäonnistuu siinä joko tietoisesti tai tiedostamattaan.

Twitter-ketjun loppu on amerikkalaistyyliin ”onnellinen”, ja muutos on kuulemma tapahtumassa. Miten Suomessa? Luulisin, että parempaan suuntaan mennään täälläkin. Mitä mieltä olette? Me miehet olemme jääneet paljosta paitsi, kun emme ole osanneet aiemmin kyseenalaista omaa käytöstämme ja kasvatustamme enemmän.

Ehdotappa myös heteromiehelle platonista kosketusta toiseen mieheen. Kysy, kaipaako mies kosketusta. Kyllä kaipaa, mutta myöntääkö hän sen epäröimättä.

(Minulta jäi varmasti yhtä sun toista aiheeseen liittyvää käsittelemättä tässä, joten ehdottakaapa korjauksia ja lisäyksiä.)

Seurailen välillä netissä leviäviä terveyteen liittyviä väitteitä, jotka eivät välttämättä aina ole kovin terveellisiä, kuten tapaukset hopeavesi ja Maria Nordinin kursseista esitetyt väitteet. Toisaalta ne aiheuttavat epäuskoista hymyilyä, mutta toisaalta taas ärsyttää, kuinka niillä voidaan höynäyttää ihmisiä ja aiheuttaa pahimmillaan peruuttamatonta vahinkoa. Mitä reaktioita netistä löytyvä terveyshuuhaa aiheuttaa teissä? Minulle uutena ilmiönä tuli aktiivihiilen väitetyt terveyshyödyt, ja innostuin kaivelemaan lisätietoa asiasta. (Kävi ilmi, kuinka pihalla olen ollut, koska siitä löytyy juttua muistakin Lilyn blogeista vuosien takaa. Hyvä minä 😀 Ei anneta sen kuitenkaan häiritä.) Adsorpoitukaamme tänään siis aktiivihiileen. Katsotaan, minne päädymme sen matkassa. Toivottavasti emme sinne, minne aktiivihiili päätyy suolistoseikkailunsa lopuksi.

Tosin minun blogistani ei aina tiedä…

Törmäsin viikko sitten Helsingin Sanomissa uutiseen aktiivihiilen käytöstä ravintolisänä. Olin yllättynyt. Tiesin aktiivihiilen tarpeellisuuden myrkytysten hoidossa ja erilaisissa suodattimissa, mutta aktiivihiili smoothien ainesosana? Mitähän ihmettä? Värin vuoksi varmaankin, koska puhdas hiilihän ei maistu oikeastaan miltään, ja se kulkee suoraan suoliston läpi imeytymättä. Sillähän ei ole myöskään mitään ravintoarvoa. Toki hiili on myrkytöntä, joten voihan sitä laittaa ruokaan, jos haluaa… Heräsikö ruokahalusi kuvan hiilitikuista?

Aktiivihiilellä väitetään siis olevan terveyshyötyjä, kuten esimerkiksi elimistön puhdistus myrkyistä ja ruoansulatuksen helpottaminen, jotka herättävät kysymyksiä. Joidenkin väitteiden taustat on helppo ymmärtää, koska aktiivihiileenhän tarttuvat myrkyt ynnä muut haitalliset aineet. Markkinointi ottaa sitten aktiivihiilen käsittelyynsä, joten ei siis ole ihme, että mainoksissa totuutta venytetään vähän ja sen kykyä puhdistaa elimistö liioitellaan. Seuraavana lainaus eräästä netistä löytämästäni mainostekstistä:

”Aktiivihiilen puhdistavan ja myrkkyjä sitovan ominaisuuden vuoksi sitä on laajasti käytetty poistamaan ei-toivottuja kehon myrkkyjä sekä epäpuhtauksia. Tämä tapahtuu imeytymisprosessin aikana, jolloin myrkyt jäävät kiinni aktiivihiileen ja huuhtoutuvat pois kehosta.”

Sanoisin näsäviisastellen, että voisi olla syömättä myrkyllistä ruokaa, jolloin myrkkyjä ei tarvitsi poistaa kehosta. Myrkkyjen ja epäpuhtauksien poistaminen kehosta ylipäätään? Mitä myrkkyjä? Alamme astua detox-kuurien reviirille, ja ajattelin pysyä poissa sieltä tänään. Kuten Hesarin artikkelissa kerrottaan, aktiivihiilen huonona puolena on se, että siihen tarttuu myös hyödyllisiä molekyylejä, kuten lääkkeitä ja ravinteita. Aktiivihiilen sabotoimasta e-pilleristä seurannut raskaus – siinäpä ajatus.

Mitäkö aktiivihiili edes on? Se on huokoista hiiltä, joka huokoisuutensa ja adsorptiokykynsä ansiosta sieppaa itseensä kiinni yhtä sun toista molekyyliä, niin myrkkyä kuin vaikkapa lääkkeitäkin. Kyllä, adsorptio eikä absorptio. Aktiivihiili ei imaise molekyylejä sisäänsä (absorptio), vaan ne tarttuvat hiilen pintaan (adsorptio) atomitasolla vaikuttavien voimien ansiosta. Koska aktiivihiili on huokoista, sen pinta-ala, jolle molekyylit voivat tarttua, on valtava. Grammassa on usean tenniskentän verran tarttumapinta-alaa.

Kotikutoista aktiivihiilen valmistusta puuhiilestä kuuman vesihöyryn avulla.

Aktiivihiiltä voi löytää myös kosmetiikasta ja joistain hammastahnoista, joissa sen väitetään valkaisevan hampaita. Yritin kaivella tietoa niidenkin toimivuudesta, ja ainakin erään Me Naistet -lehden kokeilun mukaan hammastahnalla oli jotain tehoa. Yksi tulos ei kuitenkaan riitä, ja akateemisten tutkimusten perusteella ei ole pystytty kiistattomasti osoittamaan aktiivihiiltä sisältävän hammastahnan etuja. Sanotaan myös, että hampaat näyttävät vain valkoisemmilta, kun hiili tummentaa ikenet. Aktiivihiili voi myös kuluttaa hammaskiillettä. Entäpä aktiivihiiltä sisältävät ihovoiteet? Lab Muffinin tohtori Michellen mukaan niidenkään ihoa puhdistavista ominaisuuksista ei ole kiistatonta todistusaineistoa. Teoriassa aktiivihiili voisi puhdistaa myös ihoa, mutta on epäselvää, toimiiko se käytännössä.

Aktiivihiilituotteiden ulkoisen ja sisäisen käytön hyödyt näyttäisivät siis olevan toistaiseksi epäselvät tieteen näkökulmasta todisteiden puutteen takia, ja lisätutkimusta tarvitaan.

Oletteko kokeilleet aktiivihiiltä sisältäviä tuotteita? Koitteko saavanne niistä mitään irti? Olisi kiva kuulla kokemuksia. 🙂  Mietin hetken hammastahnan kokeilemista kokeilemisen vuoksi, mutta totesin, että se ei ole minulle vaivan ja mahdollisten hammaskiillevaurioiden arvoista.