Morsion polttarit – Päivä 2
Nyt kun hääkuvia vielä jännityksellä odotetaan, on hyvä aika kertoa loput mahtavasta polttariviikonlopusta! Ensimmäisen osan päset lukemaan täältä, jos se on jo unohtunut.
Lauantaiaamuna heräsin hääräilyn ääniin, mutta pidin silmät vielä tiukasti kiinni. Kihinä ja kuhina alakerrassa kasvoi vähitellen, kunnes kaasojoukko lopulta pamahti paikalle ”herättämään” minua aamiaistarjottimen kanssa. Näin mukavasti aamu siis alkoi:
Kun sain itseni kammettua ylös sängystä (suklaakakkua aamiaiseksi!), terassille oli jo ilmestynyt joukko ystäviäni, joiden kanssa hyppäsimme koko porukka taxiin ja hurautimme Turkuun Puutorille. Tässä vaiheessa hieman aavistin missä matkamme määränpää olisi, sillä hyvä ystäväpariskuntamme asuu Puutorin vessan vieressä. Muut kipittivät sisään ja minä jäin kaason kanssa odottelemaan koodisanaa ”kettu kuittaa, kolibri odottaa”. Jepjep.
Sisällä odotti lisää ystäviä ja käteen iskettiin heti ensimmäiseksi lasi skumppaa sydänpillillä, kova arvostus! Kaasot kertoivat tässä vaiheessa hiukan päivän kulusta ja melkein itkettivät Morsiota julkaisemalla polttareiden häshtägin eli #morsioteikävele . Tämä oli enemmän tai vähemmän piilotettu kettuilu minulle, sillä vihaan yleisesti paikasta toiseen kävelemistä. Tämän vuoksi minulle oli hommattu oma potkulauta polttariviikonloppua varten, priceless! Menopeli oli luonnollisesi vielä koristeltu teemaan sopivasti. Kaikkea oli siis ajateltu.
Tytöt olivat loihtineet meille aivan ihanan brunssin, jolla oli hyvä startata päivä. Olen allerginen omenalle ja muutamille muille hedelmille, joten kaasot olivat pitäneet huolen ettei mitään näitä aineita olisi brunssin joukossa. Olin pakahtua tästä kaikesta huomioonottamisesta ja sympaattisuudesta! Minua varten kaikki tämä vaiva, wau!
Kesken brunssin ovikello yhtäkkiä soi ja sisään ryntäsi sukkahousupäinen kaksikko. Väittivät ensin morsionryöstöksi, mutta pehmoina myönsivät melkein heti, että tulivat oikeasti musisoimaan. Saimme siis privaattikeikan Antti Kokkomäki ja Tammikuunlapset -yhtyeen Antti Kokkomäeltä ja Milja Mäkelältä. WOOW. Duo lauloi meille rakkauslauluja ja viimeistään siinä vaiheessa kun kitarasta alkoi Coldplayn Fix you, oli lähes jokaisella kyynel poskella. Itse ainakin vollotin kuin pikkulapsi. Ihanat<3
Kun tästä tunnemyrskystä oltiin selvitty, komennettiin Morsio potkulaudalleen ja lähdettiin iskujoukon kanssa eteenpäin. Taxi tuli jälleen noutamaan ja hurautti meidät jonkun teollisuusrakennuksen pihaan. Pieni pelko vaani tässä kohtaa, mitä hittoa voi joutua tekemään keskellä teollisuusaluetta?! Paikka osoittautui ei-ihan-niin-pelottavaksi äänitysstudioksi! Instrumenttini on viulu ja kun hetken tähyilin ympärilleni tajusin, ettei kyseistä kapistusta kuitenkaan missään näkynyt. Kuulemma #morsiotlaulaa. Jaahas.
Kappale oli valittu valmiiksi ja tässä vaiheessa selvisi, että Sulhio oli käynyt omissa polttareissaan soittamassa pianolla minulle taustat valmiiksi Myrskyluodon Maijaan. Jos tunnette yhtään kappaletta niin tiedätte, että se on kaunis mutta myös melko haasteellinen laulettava. En ollut koskaan edes lukenut laulun sanoja läpi, mutta muutaman harjoituskerran jälkeen homma rupesi toimimaan. Ensimmäiset otot kyllä jännitti aivan hitosti, mutta vähitellen osasin rentoutua ja laulamiseen löytyi iloa ja vähän sitä kuuluisaa tunnetta. Saimme lopulta editoidun äänityksen kaasoilta ja bestmaneilta lahjaksi häissä – ihana muisto!
Jälleen minut komennettiin topakasti potkulaudalle ja eteenpäin. Taxi odotti jo pihassa ja körötti meidät seuraavaan paikkaan. Auton kurvatessa Turun SATSin pihaan arvasin mistä oli kyse. Siskoni, ja siis yksi kaasoistani, on myös spinning-ohjaaja, joten hän veti meille polttarispinningin. Yllättäen tästä urakasta ei morsio selvinnyt ihan valevastuksilla polkemisella, vaan sisko laittoi todella lihat ja naurulihakset liikkeelle. Morsio ei joutunut vain kovaan rääkkiin, vaan myös erilaisten haasteiden eteen spinnigin edetessä. Polttariporukka huuteli kesken polkemisen erilaisia kysymyksiä Sulhioon ja suhteeseemme liittyen, tyyliin ”Mikä on pitkän liiton salaisuus?”, ”Mitä arvostat Sulhiossa?”, ”Mitä olet oppinut tulevalta puolisoltasi?”. Kysymykset olivat paitsi ajatuksiaherättäviä, myös todella haasteellisia kun samalla yritti pysyä hengissä. Hyvät vastaukset onneksi palkittiin hurraa-huudoin ja aplodein, joten ponnistelu kannatti. Sisko latasi vielä viimeiset mehut irti tulemalla henkilökohtaisesti vääntämään minulle lisää vastuksia viimeisen työosuuden kohtalla ja huutamalla nenä omassani kiinni, että ”Haluatko naimisiin??” ”Kyllä!” *lisää vastuksia* ”Haluatko naimisiin?!” ”KYLLÄ!!”. Läpäisin ilmeisesti testin, sillä vastaus hyväksyttiin.
Päivä oli upea, täynnä yllätyksiä, naurua, ihania ystäviä ja ihan mahtavaa ohjelmaa! Olin tietenkin etukäteen vähän miettinyt, että mitäköhän tytöt pääni menoksi oikein keksivät, mutta en kuuna päivänä osannut odottaa näin ihanaa päivää. Olin vain niin sanoinkuvaamattoman otettu jatkuvasti siitä, että minua varten oli panostettu niin paljon, ja että niin moni pääsi paikalle! Tästä kuulemma kiittäminen yhtä kaasoistani, joka myös aikataulunatsina tunnetaan, sillä hän oli doodlettanut ja lyönyt polttareiden päivämäärän lukkoon jo maaliskuussa…
Vaikka luulin, ettei päivä olisi voinut muuttua enää yhtään täydellisemmäksi, olin väärässä, sillä meillä oli pöytävaraus yhteen Turun ihanimmista ravintoloista, nimittäin Tintåån. Tintå sijaitsee Turun jokirannassa, siinä heti Blankon kulman takana, ja sieltä saa todella erinomaisen ruuan lisäksi myös hirvittävän hyvää viiniä. Sisustus on juuri sopivan rustiikkinen ja sijainti tietenkin aivan ihana. Kiitimme itseämme ja toisiamme spinningistä selviämisestä lasilla sampanjaa ja iskimme ruokien kimppuun. Ilta huipentui vielä jokilaiva Donnan love deckille eli yläkannelle, jossa meillä oli myös varattuna oma loossi. Kaiken kruunasi aivan täydellinen kesäyö, joka oli lämmin täynni riemua ja kesän tuoksua.
Ihanaa syysviikonloppua ystävät!