Oletko yksinäinen äitiyslomalla?

img_4430.jpg

Vaunulenkillä saattaa olla näinkin upeaa, vaikka joulukuu.

Silloin kun sain tietää olevani raskaana, olin huolissani siitä, tulisiko minulle yksinäistä äitiyslomalla. Tuolloin kun kuvittelin, että kukaan tuttavani ei viettäisi samaan aikaan lattemamalifeä. Tämä olettamus osoittautui vääräksi, mutta ajatukset palasivat eilen mieleen, kun näin vauva-aiheisessa facebook-ryhmässä keskustelun, missä äitiyslomalainen kyseli muilta, miten he saavat aikansa kulumaan. Moni listasi perinteiset kotityöt ja ulkoilun, jollain aika kului valokuvien järjestämisen parissa ja yksi siivosi kaappeja. Todella moni kävi perhekerhoissa, missä tapaa muita äitejä (harvemmin kai isiä?) ja lapsia, mutta joku oli kokenut nämä hankalana ympäristönä tutustua kehenkään jos ei ollut entuudestaan tuttuja.

Ajattelin jakaa myös oman kikkavitoseni tässä äitiyslomalaisen seuranhakumaailmassa, sillä minäkään en ole pahemmin vielä perhekerhoissa käynyt. Kävimme kerran, mutta vauva nukkui koko session ajan ja siinä vaiheessa kun huomasin leikkiväni piirileikkiä ilman vauvaa, tunsin oloni kieltämättä hieman hassuksi. En kuitenkaan selviä päivistäni ilman sosiaalisia kontakteja, tulen hulluksi jos ainoat ihmiset joille puhun päivän aikana ovat vauva ja mies. Niinpä olen tehnyt hyvin tietoisen päätöksen, että yritän bookata lähes jokaiselle päivälle treffit. Vauvatreffit, äititreffit, lounastreffit, kävelytreffit – you name it, mutta jotain ohjelmaa on oltava! Ymmärrän, että kaikilla ei ole sattumalta niin paljon kavereita tai tuttavia, jotka päivittäin voivat hengailla keskellä päivää, mutta eipä ollut minullakaan aiemmin. Olen kuitenkin haalinut sellaisia ihmisiä elämääni viimeisen puolen vuoden aikana. Olen aktiivisesti lähentänyt välejä sellaisten vanhojen tuttujen kanssa, joiden kanssa ei ole viime vuosina tullut niin paljon hengailtua, mutta jotka nyt ovat samassa elämäntilanteessa. Tämän lisäksi olen hankkinut uusia kavereita kaverinkavereista. Esimerkiksi, meidän hyvien ystävien hyvät ystävät asuvat hyvin lähellä meitä, mutta emme olleet koskaan tavanneet. Loppukesästä järjestimme porukalla yhteiset minigolffailut, jotta tapasimme ja tämän jälkeen hyvin kasuaalisti (facebook messengerissa toki etten nyt liian tuttavalliseksi heittäytynyt härregyyd) laitoin toiselle tulevalle mammalomailijalle viestiä ja kyselin kuulumisia ja kutsuin lenkille. Success, nyt tapailemme viikottain! Toinen match making tapahtui ystäväni toimesta, jonka opiskelukaveri niin ikään asuu tässä lähellä. Hän kysyi voisiko mätsätä meitä ja ennen kuin huomasinkaan, minulla oli sokkotreffit. Jälleen, tapaamisia on tullut lisää.

Suurin osa ihmisistä kuitenkin on kamalan mukavia ja haluaa hyvää myös muille. Ja jos hyvä on yhteistä hengailua, niin yleensä molemmat ovat vain tyytyväisiä. Tällainen aktiivinen treffiseuran etsiminen toki vaatii hieman oman mukavuusalueen tökkimistä, sillä ainakin itse huomasin miettiväni, että sillä varmaan on jo kauheesti kavereita ja tekemistä ja ei se nyt mun kaa ainakaan halua lounastaa. VÄÄRIN. Todennäköisesti se toinen ajattelee ihan samaa ja jos jompikumpi nyt vaan ojentaisi käden niin kaikilla voisi olla kivaa. Aamen! Hankkikaa siis hengailuseuraa hyvät mammatoverit, tyyli on vapaa ja se tekee meille kaikille hyvää!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *