Vauvan ekat juhlat eli ristiäiset
Meillä juhlittiin viikko sitten vauvan ensimmäisiä omia juhlia eli ristiäisiä. Tyyppi sai nimen! Nimen valitseminen ei ollut meille mitenkään itsestään selvä homma, nimi päätettiin lopulta viikko ennen h-hetkeä. Lähipiiri ei uskonut kun sanoimme edelleen pohtivamme, vaan uskoivat meidän vaan vedättävän. Samapa tuo, nimi julkistettiin nimittäin kaikille vasta sillä hetkellä kun pappi sen kajautti. Reaktiot olivat onneksi ihastuneita (tai hyvin näyteltyjä).
Muutimme keväällä uuteen hieman isompaan asuntoon, ja päätimme että haluamme pitää ristiäiset kotona. Päivä ennen juhlia emme olleet asiasta ihan niin innoissamme, sillä yllättävän moni pikku puuha oli lykätty viime tippaan ja kiinnittelimme muun muassa verhotankoja ja piilottelimme epämäräisiä tavaroita kaappeihin ja vinttiin vielä viimeisenä iltana. Jälkikäteen oli kuitenkin tosi kivaa että olimme kotona, jolloin tunnelma oli juuri sopivan tiivis ja hirmuisen lämmin. Onnistumisen avaimet olivat mielestäni: pitopalvelu, astiavuokraus ja keittiöapu. Päätimme siis ulkoistaa kaiken, mikä oli mahdollista ja hoitaa itse vain puitteet kuntoon. Sekoilin luonnollisesti pelkästään senkin osion kanssa ja säntäilin vielä ristiäisaamuna ostamassa kukkia ja tekemällä itse niistä asetelmia mieheni hoitaessa ”oikeat” hommat kuten vessan pesun ja sen sellaiset.
Astioiden vuokraaminen on kotijuhlissa yksi parhaita asioita ikinä, sillä ainakaan kolmiomme keittiö ei ole varsinaisesti suunniteltu 25 hengen astiaston pesemiseen. Näin ollen oli kamalan kätevää että astiat tulivat pakeissa puhtaina ja lähtivät likaisina ilman että niille tarvitsi tehdä mitään. Myös valmiiksi mankeloitu pöytäliina helpotti aamun puuhia suuresti, olen nimittäin joskus käyttänyt jopa tunnin aikaa pöytäliinan silittämiseen. Lämmin suositus!
Etukäteen jännäsin luonnollisesti sitä, miten vauvan saa nukkumaan sopivaan aikaan, jotta hän olisi hyvällä mielellä kasteen aikana. Tämä meni yllättävän nappiin ja vauva lempeästi heräteltiin päikkäreiltä hieman ennen tilaisuuden alkua, vaihdettiin vaipat ja annettiin ruokaa ja puettiin kastemekko päälle. Vauva suorastaan yllätti hyväkäytöksisyydellään ja hengaili koko seremonian ajan kummitädin sylissä joko hiljaa tutti suussa tai nukkuen. Jes! Tosin kummitädillä meinasi olla silti tukalat paikat, sillä kohtuu hyvin bulkannut pienokaisemme ei ollut enää kovin kepeä kannateltava.
Yllättävän tunteellinen tilaisuus tuo oman pienokaisen ensimmäinen oma juhlapäivä.
