Vesi vanhin voitehista

Vesi, tuo elämän eliksiiri ja terveyden ja kauneuden lähde. Minulla on niin pitkään kuin muistan ollut hieman haastava suhde veden kanssa, sillä en millään meinaa saada juotua tarpeeksi. En vain yksinkertaisesti meinaa muistaa. Varsinkin purjehdusreissuilla puoliskoni suorastaan pakottaa minut juomaan, ettei heikotus ja auringonpisto yllätä. Itsetuntoni sai pienoisen kolauksen viime keväänä, kun päätin käydä kehonkoostumusmittauksessa, jossa rasvojen ja nestetasapainon lisäksi arvioitiin myös kehon fyysinen ikä. Mittaustulos oli karu, sillä kroppani arvioitiin olevan noin 34, mikä on kuitenkin monta vuotta vanhempi kuin todellinen ikäni, 26. Tulos selittyi sillä, että kropassani on liian vähän nestettä.  

Riittävän vedenjuonnin terveysvaikutuksia on tutkittu iät ja ajat ja hyödyt ovat kiistattomat. Minäkin olen monesti ajatellut, että entäs kun ei janota. No ei kai janota, jos on totuttanut kehonsa toimimaan miniminesteillä iänkaiken. Jotta aineenvaihdunta toimisi kunnolla, tulisi asiantuntijoiden mukaan vettä juoda 2-3 litraa päivässä. Itse jään tästä määrästä reippaasti päivittäin. Nyt kun häät lähestyvät kohisten ja kesäloman jäljiltä elimistö ja iho ovat hieman kuivahtaneet, olenkin pyrkinyt tietoisesti lisäämään vedenjuontia. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin elimistöön kertynyt ylimääräinen neste, joka aiheuttaa sellaisen pöhöttyneen olon, lähtee liikkeelle, kun lisää reippaasti veden juontia ja kevyttä liikuntaa.

Toinen (hääkuvan kannalta) tärkeä asia, joka hyötyy vedestä on iho. Kaunis ja kimmoisa iho lähtee luonnollisesti sisältä päin ja iso tekijä tässäkin on riittävä nesteensaanti. Itse kärsin rasvoittuvaisuuteen taipuvasta pintakuivasta ihosta, jonka hyvinvointia liian vähäinen juominen ei varmasti ainkaan edistä. Jos hääpäivänään aikoo hehkua kuulasta onnentunnetta, olisi ihon oltava hyvässä ja kosteutetussa kunnossa.

Viimeisten viikkojen terveystekona aionkin siis pyrkiä juomaan vähintään tuon 2 litraa päivittäin. Olen myös taas harkinnut aamu-urheilun aloittamista kesän jäljiltä. Todellisiin tekoihin ei tässä vielä ole päästy, mutta askel kerrallaan. Aloitin nyt ottamalla vesipullon työpöydälle, jonka tulee olla tyhjä päivän päätteeksi.

Torstai on jälleen toivoa täynnä, sillä tänään menen ompelijalle hääpuvun kanssa katsomaan, tarvitseeko mekolle tehdä vielä jotain muutoksia. Thumbs up!