Vauva nukkuu — tilanne 10-viikkoisena
Aiemmin kirjoitin viisiviikkoisesta vauvastamme ja sen nukkumistottumuksista. Aika tehdä tilannekatsaus kymmenviikkoisen vauvan unista!
Meillä enee edelleen hyvin. Paljon paremmin, kuin olisin uskaltanut toivoa! Vauvamme Napukka antaa meidän nukkua niin hyvin, että en edes muista, milloin olisin itse tarvinnut päikkäreitä. Iltaisinkin tulee kukuttua monesti yli puolen yön, vaikka hän jo nukkuu ja meilläkin olisi mahdollisuus painua pehkuun. Ei vaan väsytä! 😀 Napukan nukkumaanmenoaika iltaisin on nyt ollut aika lailla jossain kymmenen ja yhdentoista välillä. Tuossa aiemmin se käväisi myöhempänäkin, jopa lähempänä yhtä, mutta onneksi se on hilautunut taas vähän järkevämmäksi. Iltaisin vältämme kirkkaita valoja, piipahtelemme parvekkeella haukkaamassa raitista ilmaa ja pidämme Napukkaa paljon sylissä, mikäli hän niin haluaa. Nyt uutena ilmiönä on, että hän viettää iltaimetyksillään enemmän aikaa rinnalla kuin päiväseltään. Makuuhuone käydään pimentämässä yhdessä Napukan kanssa jossain vaiheessa. Kun hän alkaa vaikuttaa siltä, että uni saattaisi olla lähellä, vaihdetaan rauhassa vielä vaippa ja silitellään paljasta masua ja raajoja. Sitten puetaan yöpuku ja toivotetaan hyvät yöt suukkojen kera. Sitten hänet vaan kannetaan sänkyyn ja poistutaan itse makkarista. Mikäli hän tuntuu heti rauhattomalta, saatan koettaa tarjota hänelle tuttia. Tänään kävi niin, että sen enempää nukutteluja ei tarvittu. Makkarista ei kuulunut kuin pientä ähinää hetken, sitten neiti olikin jo unessa! Näin ei kylläkään käy joka ilta, mutta jo useamman kerran silti. Yleensä tarvitaan vähintään yksi kerta syliin nostamista ja rauhoittelua, ehkä tutin kanssa vähän auttamista. Mutta mitään pitkää nukutussessiota ei ole tarvittu pitkiin aikoihin. Ihan mahtavaa! En olisi uskonut, että vauvan kanssa voi olla tällaista!
Kun me Miehen kanssa maltamme käydä nukkumaan, suoritan Napukalle vielä täsmäimetyksen meidän sängyssämme imetystyynyn kanssa. Tähän hän ei käytännössä herää ollenkaan. Muutaman kerran on käynyt niin, että hän ei ole havahtunut edes syödäkseen, vaikka olen mitä tehnyt. Tällöin en ole viitsinyt kuitenkaan kunnolla herättää, vaan hyväksynyt sen, että ensimmäinen yöimetys on sitten pari tunti aiemmin. Mikäli vaippa haiskahtaa, se vaihdetaan tässä kohtaa. Tämän jälkeen vaan vaava takaisin omaan sänkyyn ja hän jatkaa uniaan poikkeuksetta. Mikäli täsmäimetys on onnitunut (ja tietysti riippuen vähän sen ajankohdastakin) on seuraava syöttö puoli viiden, kuuden välillä. Tämä on yön pisin unijakso ja seuraavat syötöt ovat sitten tunnista parin tunnin väleillä. Napukka ei edelleenkään usein herää itkemään, ainoastaan äkisee ja veuhtoo sängyssään. Mies ei yleensä herää näihin ääniin tai minun liikkumisiini, mikä on mahtavaa, sillä hänen pitäisi kuitenkin jaksaa aamulla herätä töihin. Joskus seitsemän ja yhdeksän välillä otan yleensä Napukan aamusyötölle viereeni ja jatkamme unia näin. Sängystä nousemme yhdeksän ja yhdentoista välillä. Aamuisin tunnen itseni virkeäksi ja levänneeksi!
Päivällä Napukka nukkuu vielä melko rytmittömästi. Torkut saattavat kestää sen puoli tuntia tai 20 minuuttia, tai joskus hän yllättää kolmenkin tunnin unilla! Univälitkin vaihtelevat tunnista useampaan. Osaan nyt jo kuitenkin melko hyvin nähdä, milloin hän alkaa olla väsynyt. Päiväunille laitan hänet yhä useammin omaan sänkyyn tai vaunuihin, jos olemme lähdössä ulos, mutta edelleen joskus myös sohvalle omalle paikalle. Unille nukahtamiseen tarvitaan yleensä muutama kerta sylissä rauhoittelua ja ehkä vähän tutin kanssa auttamista, mutta yleisesti ottaen pitäisin näitäkin nukutuksia melko vaivattomina. Mikäli Napukka ei heti nukahda vaan on jostain syystä kierroksilla, ei minulta kuitenkaan mene koko nukahtamisaikaa vain nukutkseen. Rauhoittelukertojen välissä hän saattaa maata ensin ihan tyytyväisenä ja vasta sitten jatkaa itkeskelyä. Meillä on edelleen käytössä myös se systeemi, että jos hän alkaa itkeä nukkumaan mennessä, ei häntä rynnätä heti rauhoittelemaan, vaan annetaan sen pari minuuttia aikaa koettaa rauhoittua itse. Se usein myös onnistuu. Hänen vierellään ei siis tarvitse olla koko sitä aikaa, kun hän etsii unta, ja tämä on minusta hienoa. Näissä väleissä minä ehdin edistää hyvin muita asioita, kuten laittaa pyykkiä pesuun tai valmistella omaa lounastani. En koe hänen nukuttamistaan oikeastaan missään vaiheessa vuorokautta minkäänlaisena rasitteena joka kahlitsee minua, vaikka joskus se kestää ja hän saattaa raivota. Tämä yhdistettynä siihen, että koen saavani itse tarpeeksi unta, mahdollistaa sen, että minulla on yleisesti ottaen tosi hyvä mieli! En koe vauvan hoitoa kovin rasittavana tai uuvuttavana. En ole haaveillut pidemmistä irtiotoista kuin lähikaupassa tai salilla käyminen. Ainoa kohta, mikä minussa rasittuu, on selkä. Napukkaa tulee kuitenkin päivän mittaan nosteltua ja kanniskeltua paljon, varsinkin nyt, kun Mies tekee töissä loppurutistusta, että voisi tämän viikon aikana jäädä taas lomille. Tähänkin uskon auttavan sen, että olen saanut taas aloitettua salitreenit.
En haluaisi kehuskella, mutta kun menee niin älyttömän hyvin!! 🙂