Ihana, monipuolinen, hauska: Dc-fix!
Edellistä postausta kirjoittaessani olin päällystysurakasta jo niin uupunut, etten jaksanut juurikaan kertoa itse projektin päähenkilöstä, Dc-fixistä. Se kukee myös nimellä sisustuskalvo tai sisustusmuovi. Käytännössä se on siis rullissa myytävää värillistä kontaktimuovia. Värejä löytyy ostopaikasta riippuen lähes äärettömästi. On kiiltävää ja mattaa yksiväristä, on läpikuultavaa ja kuviollista, on puu- ja kivijäljitelmää ja vaikka mitä. Sillä voi fixailla kaikenlaisia kovia pintoja, kuten ovia, ikkunanpieliä, ikkunoita, huonekaluja, työtasoja, kaakeleita… Se kestää hyvin vettä, mutta ei juurikaan kuumuutta. Sitä voi käyttää pintojen suojaamiseen tai ilmeen vaihtamiseen. Ikkunoihin sillä voi tehdä näköestettä. Isommista kolhuista tai naarmuista se ei selviä, kuten ei puupintakaan.
Sisustuskalvoa saa esimerkiksi K-raudoista, mutta niissä valikoima on aika pieni. Myös isommissa tavarataloissa remonttiosastoilta saattaa löytyä. Jos kaipaa suurempaa valikoimaa ja edullisempia hintoja, niin kannattaa tilata suosiolla isompi määrä netistä. Ensikertalaisen testeihin varmasti K-raudat yms. myös ihan riittävät. Itse tilasin viimeksi Decorsliof-nimisestä sisustuskaupasta, joka sijaitsee fyysisesti Kangasalalla. Osaa kalvoista myytin rullissa, osaa metritavarana, joten hinnat vaihtelevat. Metrihinta oli minun selailemissani kalvoissa tyypillisesti siinä neljän euron tienoilla, kahden metrin rullan saatoi saada viidellä eurolla. Kaupoissa hinta on yleensä noin 7-10 euroa rulla, jossa tyypillisesti 2 metriä.
Mielestäni Dc-fix on kohtuullisen helppo käyttää. Parasta siinä on kuitenkin se, että se on niin helppo poistaa. Varsinkin vuokrakämpässä on tärkeää, ettei kaapin oviin jää jälkiä. Helppo irrotettavuus on kätevä myös kiinnitysvaiheessa, eli toisin kuin kirjaa päällystettäessä, kalvon voi irroittaa ja asettaa uudelleen käytännössä rajattoman monta kertaa, kunhan se ei tarraa itseensä kiinni tai likaannu kiinnityspuolelta. Kalvo myös venyy venytettäessä jonkin verran, joten pyöreiden reunojen yli vedettäessä uusintayrityksiä on vähemmän.
Kalvon takana on paperi, jossa on mittaruudukko. Ruutujen mukaan leikkaamista häiritsevät jonkin verran ärsyttävän paljon tilaa vievät ohjetekstit, mutta tarvittaessa voi vaikka käyttää viivotinta. Fixattava pinta pyyhitään ensin puhtaaksi ja kuivaksi. Sitten leikataan sopivan kokoinen pala kalvoa. Kaappien ovia fixaillessani olen vaan pokkana aloittanut kiinnityksen yläreunasta, ja lopuksi vasta leikannut alhaalta ylijäävän kalvon pois. Tämä sen takia, että huithapelimainen luontoni harrastaa joskus mittausvirheitä. Lisäksi voi olla hankalaa, jos on täsmälleen oikean kokoinen pala, koska tällöin se täytyy saada menemään millilleen suoraan. Siispä jätän mieluusti myös reunoihin varaa. Aivan pieniä paloja lukuunottamatta en suosittele koko paperin irroittamista kerralla. Itse poistan paperia ensin yhdestä nurkasta, ja haen aloituskohdan. Jos päällystän vaikkapa kaapin ovea, aloitan yläreunasta ja annan rullan avautua painovoiman avulla. Jokin sieni tai rätti tai paperi toisessa kädessä, alan vetää paperia pois, samalla hangaten ilmakuplia kiinnittyneestä kohdasta. Jos ja kun tulee kupru, vedän kalvoa vähän irti ja yritän uudelleen. Olen huomannut, että tässä on paljon eroa kalvojen välillä. Toiset ovat paksumpia, joten niihin tulee vähemmän isoja ilmakuplia ja kupruja. Ohut kalvo taas on kiitollisempi kulmissa ja reunojen yli vedettäessä. Vaikka olen fixannut jo näin monta kaapin ovea, en ole siltikään varma, mikä olisi paras tapa saada siistit kulmat. Ohjeessa sanotaan, että kulman voisi siistiä kuumentamalla valmista taitosta vaikka stendarilla, jolloin kalvo vähän sulaa ja tulee siistimmäksi. Itse en ole tähän kuitenkaan viitsinyt ryhtyä. Loppujen lopuksi kukaan ei kuitenkaan katso niitä niin kovin tarkkaan. 😀
Pahinta Dc-fixissä on se, että siihen tulee himo! Yhden onnistuneen projektin jälkeen sitä katselee kämppäänsä fixin kiilto silmissä ja miettii, mikä olisi seuraava kohde. Vähintäänkin suuruudenhullua makuuhuoneen projektiani varten olen hankkinut netistä ihanan värisiä kalvoja. Olen luvannut itselleni, etten aloita sitä, ennen kuin kämppä on kunnossa. Katsotaan siis, kuinka sen käy…
